Yhdistelmäloma Rooma, Sorrento, Capri ja Pompeiji viikossa? Onnistuu!
Rooma on tuttu minulle jo opiskeluajoista lähtien ja olen työskennellyt siellä Aurinkomatkojen oppaana. Ei siis ihme, että monet ystäväni kyselevät vminulta vinkkejä Roomaan, Pitkä tauko reissaamisesta saa reissujalan kutisemaan ja Italia houkuttaa monia. Mitä kaikkea viikossa ehtii nähdä?
Tosi paljon. Kävimme ex-mieheni kanssa Italiassa toukokuisella yhdistelmämatkalla kymmenen vuotta sitten. Matkamme piti sisällään neljä yötä Roomassa ja kolme yötä Piano di Sorrentossa, kahden pysäkin päässä varsinaisesta Sorrentosta. Vaikka exäni on leppoisa tyyppi ja inhoaa pää kolmantena jalkana nähtävyydestä toiseen juoksemista, ehdimme nähdä viikossa melkoisen määrän nähtävyyksiä.
Rooma ja Ostia Antica kolmessa päivässä
Kuljailimme pari päivää lempipaikoissamme Roomassa muistelemassa menneitä (olimme tavanneet siellä kolme vuotta aikaisemmin yhteisten kavereiden kautta), mutta välttelimme suurimpia turistirysiä kuten Colosseumia. Emme halunneet jonottaa nähtävyyksiin tai museoihin. Oli paljon mukavampaa kuljeskella kauniilla kujilla ja pysähtyä tunnelmallisille aukioille kuoharille ja oluelle. Rooma on myös kauneimmillaan illalla ja yöllä!
Synttäri-iltanani Rooman oppaana työskentelevä ystäväni Sirpa vei meidät juhlimaan. Aloittelimme Piazza Navonan lähellä olevasta upeasta ravintolasta (nimeä on muista), jossa söimme lukuisia antipastoja sisältäneen illallisen (jaksoimme syödä varmaan vain puolet kaikista ruokalajeista!). Sen jälkeen piipahdimme entisessä kantapaikassamme Trinity College -pubissa, josta otimme taksin Testaccion klubeille. Oli aika villiä tanssia teknoa luolassa, joka oli antiikin ajan viiniruukuista rakennetun kukkulan sisällä!
Yksi päivä vierähti mukavassa seurassa Ostia Anticassa, jossa tutustuimme toiseen tamperelaiseen pariskuntaan ja päätimme kiertää raunioalueen yhdessä.
Ihailtuamme yhdessä hyvin säilynyttä antiikin satamakaupunkia, suuntasimme hyvin ansaitulle oluelle raunioalueen keskellä sijaitsevaan ravintolaan.
Jos haluat lukea lisää Ostia Anticasta, Tanja Mikkolalla on sieltä hieno postaus hänen Pleasebeseatedfortakeoff-blogissaan. Siihen pääset tästä linkistä.
Oluen jälkeen tuumasimme, että raunioita on nähty ihan riittävästi. Niinpä kävimme matkalla junalle ostamassa paikallisesta kaupasta illaksi viiniä ja pikkupurtavaa ja sovimme treffit illaksi asuntoomme.
Punaviinipullollisen ja antipastojen jälkeen suunnistimme tunnelmallisia kujia pitkin Chiesa di St. Ignazio di Loyola -kirkon edustalla sijaitsevalle piazzalle. Se on illalla aivan satumaisen kaunis rokokoo-aukio. jonka laidalla on kiva ravintola.
Söin ravintolassa (jonka nimeä en enää muista…) tosi hyvää maksaa ja miehet tilasivat maailman parasta ohutta roomalaista pizzaa. Vähän niin kuin välipalaksi ruokalajien välissä, kuten maan tapoihin kuuluu. Jälkiruoaksi tarjoilija toi pöydälle grappa- ja limoncello-pulloja, joista otimme yömyssyt – tai kahdet….
Tunnelmallinen Sorrento
Neljäntenä päivänä otimme Stazione Terminiltä junan Napoli Centraleen. Siellä vaihdoimme junaa Circumvesuviana -paikallisjunaan, joka puksutteli lukemattomien pysähdysten jälkeen Piano di Sorrentoon. Napolin päätimme jättää välistä.
Piano di Sorrento on unelias pikkukaupunki, josta löytyy monenlaista majoitusta Sorrentoa huokeampaan hintaan. Kaupan päälle saa roppakaupalla italialaista tunnelmaa, sillä paikkakunnalla ei juuri ole muuta kuin pikkuinen kylä keskusaukioineen sekä junaseisake. Hotellimme oli vasta remontoitu vanhaan kartanoon ihanan sitruunapuulehdon keskelle.
Ensimmäisen illan vietimme Sorrentosta, johon oli kätevää sujahtaa parin pysäkinvälin verran paikallisjunalla. Kävimme aperitiivilla vilkkaalla pääaukiolla Piazza Tassolla nautiskellen paikallisesta vilinästä. Illan pimetessä suuntasimme vanhan kaupungin tunnelmallisille kujille ja löysimme kivan trattorian. Proosallisesti carbonara-pastaa ja punaviiniä kynttilän valossa – buonissimo!
Sen jälkeen oli mukavaa juoda digestivot Piazza Tassolla. Auko oli herännyt vasta pimeän tultua kunnolla eloon, kun turistit ja paikalliset tulivat passeggiatalle ennen illallista.
Pompeiji, Herculaneum ja Villa Poppea
Ensimmäiseen kokonaiseen päivään mahdutimme kierrokset Pompeijissa, Herculaneumissa sekä keisari Neron vaimon Poppean esiinkaivetussa huvilassa Oplontiksessa. Rankka päivä!
Olimme laittaneet herätyskellon soimaan jo seitsemäksi, mutta sitruunatarhan kukko ehti ensin jo auringonnousun aikaan. Silmät ristissä nousimme ylös jo ennen herätyskellon soittoa.
Varhainen herätys ei kuitenkaan harmittanut, sillä aamupäivällä Pompeijissa ei ollut kovin kuuma, ja saimme jopa eräältä paikallisoppaalta yksityiskierroksen yleisöltä suljettuun Hopeahäiden taloon. Toki isäntä jätti oppaalle hyvät tipit – kuinkas muuten!
Olisin halunnut käydä taas Pompeijissa upeassa Villa dei Misterissä, mutta olimme niin nälkäisiä, että kävelimme suosiolla opasajoiltani tuttuun ravintolaan moderniin Pompeijin kaupunkiin. Kultaotsa-ahven oli yhtä hyvää kuin muistinkin, ja kupu täynnä suunnistimme taas junaradan varteen.
Reilun kymmenen pysäkin jälkeen laskeuduimme junasta ankealla Ercolano Scavin asemalla ja suuntasimme kohti meren rantaa. Onneksi oli alamäki!
Herculaneumista olen jo tehnyt postauksen, joten siitä voit lukea lisää tästä linkistä.
Upea Poppean huvila hurmaa seinämaalauksillaan
Mies meinasi jo Herculaneumin jälkeen, että nyt riittää antiikin rauniot, mutta sain houkuteltua hänet vielä Oplontikseen Pompeijin naapuriin. Olihan se ”kotimatkan” varrella.
Minulle Oplontiksessa sijaitseva Poppean huvila oli päivän tärkein nähtävyys, sillä en ollut käynyt siellä aiemmin. Matkaoppaana vein suomalaisia Pompeijiin ja Napoliin. Herculaneumissa olin käynyt antiikintutkimuksen tieteellisellä kurssilla opiskeluaikoina. Oplontis oli jostain syystä jäänyt välistä.
Villa di Poppean eli keisari Neron toisen vaimon Poppean huvila on tunnettu upeista seinämaalauksistaan. Noin puolet valtavasta huvilasta on kaivettu esiin.
Oplontiksen juna-asema oli Ercolano Scaviakin ankeampi. Opasteita huvilaan ei löytynyt mistään, joten suunnistimme puhelimen avulla hyvin hylätyn näköisiä ja ankeita katuja pitkin perille. Onneksi matka ei ollut pitkä!
Poppean huvila oli upea. Se seisoi uljaana kaivannossa ankeiden modernien kerrostalojen keskellä. Villassa ei ollut lisäksemme ketään muuta, joten saimme rauhassa fiilistellä hienojen arkkitehtonisten seinämaalausten keskellä.
Jos haluat lukea huvilasta lisää, Pirjo Toivanen on kirjoittanut kohteesta upean Poppean sormus -nimisen tarinan Kulkuri ja Joutsen -blogiin. Siihen pääset tästä linkistä.
Kieltämättä Oplontiksen jälkeen olimme aivan naatteja. 2000-luvun Oplontiksen ankeus korostui upean huvilan jälkeen, ja junaa odottaessa oli vähän orpo olo tyhjällä asemalaiturilla. Tunsimmekin ansainneemme rauniokierroksemme jälkeen isot oluet, joita nautiskelimme pitkään ja hartaasti Piano di Sorrenton pääaukiolla.
Pompeijin, Herculaneumin ja Poppean Villan lisäksi Vesuviuksen purkaus hautasi alleen Stabiaen ja Boscorealen huvilat, jotka jäävät to do -listalle seuraavaan kertaan.
Ylellinen Capri ei sovi tyhjätaskuille
Seuraavana aamuna heräsimme jälleen varhain ja suuntasimme Sorrentoon. Piipahdimme tunnelmallisessa kalasatamassa ihailemassa ajatonta tunnelmaa. Sitten satamaan ja Caprin laivalle – tai pikemminkin veneelle.
Saavuimme Caprilla Marina Granden satamaan, jossa itsessään ei ole mitään nähtävää. Otimme sieltä köysijunan eli funikulaarin Caprin kaupunkiin. Hetken mietin kävelemistä, mutta mies pisti hanttiin – ylös kaupunkiin pitää kivuta 777 porrasta!
Caprin kaupungin keskus on turisteja vilisevä Piazza Umberto. Siellä ei ole vaikeaa uskoa, että noin kymmenen neliömetrin kokoisella ja reilun 10 000 asukkaan saarella käy vuosittain lähes puoli miljoonaa matkailijaa! Saari on edelleen julkkistenkin suosiossa, mutta he pysyvät piilossa upeiden huviloidensa suojissa.
Caprin kaupunki on kallis, mutta ennen nähtävyyksiin tutustumista päätimme siitä huolimatta istahtaa aukiolle kuoharille ihailemaan aukion vilinää. Juomatauon jälkeen piipahdimme keskustan hyvinhoidetulle pääkadulle Via Camerelle, joka on täynnä järkyttävän kalliita luksusliikkeitä. Aidompaa tunnelmaa löysimme, kun kiertelimme hetken kapeilla pikkukujilla.
Pienestä koostaan huolimatta Caprilla on enemmän kuin riittävästi nähtävää päiväretkeilijälle. Nähtävyyksistä kuuluisimpia ovat Sininen luola ja merestä nousevat mahtavat Faraglioni-kivimuodostelmat. Sininen luola jäi aikapulan vuoksi tälläkin kertaa välistä.
Sen sijaan suuntasimme Caprin kaupungin vieressä sijaitsevaan kauniiseen kasvitieteelliseen puutarhaan Giardini di Augustoon, josta avautuvat hienot näkymät Falagrioni-kivimuodostelmille. Puutarhan rakennutti Krupp-teräsyrityksen perijä saksalainen Friedrich Alfred Krupp, joka vietti Caprilla useita kuukausia vuodesta.
Hän rakennutti myös puutarhasta alas Marina Piccolon satamaan vievän mutkittelevan ja hyvin hoidetun kävelytien. Marina Piccolossa on ihana ravintola, joka oli tosin niin kallis, että tyydyimme kuoharilasilliseen ja mies olueen.
Anacaprin nähtävyyksiä
Puutarhasta otimme taksin Caprin toiselle puolelle Anacaprille ja minulle jo ennestään tuttuun Villa San Michele -huvilaan. Huvilan rakentanut Axel Munthe nousi maailmanmaineeseen 1929 kirjallaan Huvila meren rannalla. Se kertoo Munthen huvilan rakennusvaiheista ja elämästä siellä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Suosittelen!
Päivi Tolosen mainion esittelyn huvilasta ja Axel Munthen elämästä voi