Iso-Syöte ja Pikku-Syöte ovat minulle tuttuja paikkoja lapsuudesta lähtien. Äitini oli Iso-Syötteen juurelta kotoisin, joten vietin mummulassa ja mökillä Syötteellä käytännössä kaikki lapsuuteni lomat ja viikonloput. Paikat ovat minulle ilmeisesti liiankin tuttuja, koska en ole koskaan hoksannut kirjoittaa Syötteestä tai suositella paikkaa lomakohteena ????.

Olin Syötteellä taas elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, tällä kertaa sukuloimisen lisäksi aikeenani oli myös patikoida ja pyöräillä Iso-Syötteen alueella. En ollut ainoa, sillä paikka suorastaa kuhisi kilpa- ja maastopyöräilijöitä, osaksi varmasti siksi, että viikonloppuna Syötteellä pidettin Syöte MTB-pyöräilykilpailu. Lisäksi kesäkuussa avattu Bike Park keräsi alamäkipyöräilijöitä.

Olen aina ajatellut Iso- ja Pikku-Syötettä lähinnä talvikohteena. Nyt kun tutustuin alueen uudistettuihin kesäkauden palveluihin pitkän viikonlopun ajan, yllätyin tosi positiivisesti. Mielenkiintoista näkemistä ja tekemistä riittäisi viikoksi ellei jopa pitemmäksikin aikaa!

Kellarilampi-Lauttalampi-Iso-Syöte-patikointireitti vie upeisiin maisemiin

Syöte on mahtavan monipuolinen paikka patikoijille ja maastopyöräilijöille. Alueella on 122 kilometriä merkattuja patikointireittejä ja 150 kilometriä polkupyöräreittejä (katso reiteistä lisää Luontoon.fi-sivustolta). Lyhin patikkareitti lapsiperheille on puoli kilometriä, pisin reitti 38 kilometriä. Väliin mahtuu lukemattomia kiinnostavia päiväreittejä.

Reitit lähtevät pääsääntöisesti Syötteen Luontokeskukselta. Sieltä voi ostaa reittikarttoja ja saada ajankohtaista tietoa reittien kunnosta.

Me valitsimme serkkujeni kanssa päiväretkikohteeksi Kellarilammen reitin, joka kulkee mm. komeassa harjumaisemassa. Kellarilammen patikointireitille pääsee muun muassa Syötteen Luontokeskukselta, mutta silloin lenkille tulee pituutta lähes kaksikymmentä kilometriä.

Me olimme laiskoja ja ajoimme Pärjänjoentietä Kellarilammen parkkipaikalle, johon jätimme auton myöhemmin haettavaksi. Matkaa Iso-Syötteelle kaupan pihalle tulee parkkipaikalta reilu kuusi kilometriä.

Jo aika pian Kellarilammen parkkipaikan jälkeen reitin varrella on kaunis pieni suolampi ja Kellarilammen tuplalaavu. Laavulta on kaunis näköala Kellarilammelle. Paikassa on myös siisti vessa.

Kellarilammella on mukavaa paistaa makkaraa ja käydä helteellä vaikka uimassa!

Kellarilammelta reitti vie upean harjun ja Lauttalammen yllä kulkevan maisemapolun kautta hyväkuntoiselle metsäpolulle. Maasto- ja fatbike-pyöräilijöille reitti on vaativa, sillä mäntymetsän peittämän hiekkaharjun jyrkät mäet vaativat kuntoa myös kävelijältä.

Lauttalammen harjumaisemista näkee PIkku-Syötteelle saakka.

Jos reitiltä haluaa poiketa makkaranpaistoon, noin puolivälissä on Riihitupa. Sinne on polulta noin 400 metrin matka. Riihitupa sijaitsee kauniilla töyräällä suon laidassa. Siellä voi paistaa makkaraa ja jäädä myös yöksi. Ulkorakennuksessa on siisti vessa.

Kellarilampi-Iso-Syöte-reitin maisemat ovat mukavan vaihtelevat. Alussa kuljetaan komealla hiekkaharjulla, välillä ylitetään soita pitkospuita pitkin, välillä polku taas kulkee jylhässä aarnimetsässä. Reitti päättyy kätevästi Tunturi Pub Iso-Syötteen pihaan.

Pyöräseikkailu Pikku-Syötteeltä Iso-Syötteelle

Elokuun ensimmäisenä lauantaina elohopea kipusi yli kahdenkymmenen asteen jo kymmenen aikaan aamupäivällä. Se tarkoitti sitä, että Iso-Syötteeltä olivat fatbiket eli läskipyörät menossa jo aamusta. Jos halusimme pyörät, ne piti vuokrata Pikku-Syötteen hotellilta.

Tavoitteenamme oli pyöräillä 19 kilometrin mittainen Syötteen kierros. Reitille voi lähteä joko Syötteen kaupalta pyörävuokraamon edestä tai Luontokeskuksesta. Me jouduimme pyöräilemään Pikku-Syötteeltä viisi kilometriä päästäksemme reitin lähtöpaikalle.

Saimme pyörät Syötekeskuksen hotellilta ja lähdimme laskettelemaan vuokrauspisteen työntekijän ohjeiden mukaan hotellin alta alaspäin. Kun pääsimme syöksylasku-uralle, iskikin tenkkapoo – jatkammeko uran poikki metsään vievää leveää maastoreittiä vai syöksylasku-uraa hissien ala-asemalle ja siitä latupohjaa pitkin Syötteelle?

Valitsin valitettavasti suoraan Iso-Syötettä kohti menevän reitin ja pian menimmekin sitten kunnon ryteikköön. Läskipyörän paksujen renkaiden ansiosta pääsimme jalat kuivina pyöräilemällä upottavienkin paikkojen yli.

Päädyimme länsirinteen puoliväliin. Laskimme siitä ala-asemalle ja otimme suunnan varmuuden vuoksi takaisin päin, jotta pääsisimme takaisin latureitille. Se kilometrin pätkä asfalttitietä takaisin päin loivaa ylämäkeä tuntui pitkältä!

Onneksi vähän matkaan päästä pääsimme isolle Syötteelle vievälle tielle, joka oli suljettu autoilta pyöräilykilpailun vuoksi. Sitä olikin kätevä sujutella alamäkeen Syötteelle asti.

Puolen tunnin pyöräilyn jälkeen olimme Luontokeskuksella. Kieltämättä siinä vaiheessa tuli mieleen, jaksammeko pyöräillä koko 19 kilometrin reittiä ja vielä Syötekeskuksen hotellille koko kamala ylämäki takaisin!

Läskipyörällä Iso-Syöte ympäri

Onneksi Syötteen kierroksen alkupätkä Luontokeskukselta eteenpäin oli helppoa, tasaista ja leveää uraa noin parin kilometrin matkan. Maisema oli mahtavan vaihtelevaa, metsää, suota ja purojen ylityksiä. Muutamat ala- ja ylämäet sekä pitkospuut ylitimme pyöriä taluttaen.

Muutaman kilometrin päässä kuulimme kohinaa ja pysähdyimme hetkeksi juomatauolle Pärjänjoen komeisiin maisemiin. Joki kulki alla syvässä kanjonissa. Vieressä on nuotiopaikka, mutta ainakin nyt oli tulentekokielto voimassa kuivuuden vuoksi.

Jatkoimme Pärjänjokea seuraillen kuivaa mäntykangasta huikean ylämäen kautta Pärjänjoen tielle..Siinä pähkäilimme hetken, jatkammeko neljä kilometriä Kellarilammelle vai lähdemmekö vasemmalle 7,5 kilometrin päähän Syötteelle. Meillä oli serkkujen kanssa pöytä varattuna kello kuudeksi Tovaglia-ravintolaan, joten päätimme pelata varman päälle ja lähteä kohti Syötettä.

Pärjänjoentien ylittämisen jälkeen reitti muuttui selkeästi vaativammaksi. Kun Iso-Syöte jäi vasemmalle, oli pyöräura paikoitellen hyvin juurakkoista ja mutkikasta kinttupolkua, missä otin puun rungosta osumaa käsivarteen.

Onneksi matkan varrella oli Riihitupa, missä saattoi istahtaa ja pitää kunnon juomatauon. Soitimme pyörävuokraamoon, olisiko pyörät voinut jättää Iso-Syötteelle, mutta se ei ollut mahdollista. Totesimme pyrstö hellänä, että emme jaksa pyöräillä viittä kilometriä Syötteeltä ylämäkeen Syötekeskukseen vaan otamme taksin.

Pitkospuut vaativat hyvää tasapainoa, jos ne meinaa pyörällä ylittää. Tassut pysyivät kuivana, kun malttoi taluttaa pyörän yli!

Loput reilu kolme kilometriä pyöräilimme samaa reittiä kuin edellisenä päivänä olimme patikoineet Tunturi Pubin pihaan.

Tornion Panimon Lakkasiiderin äärellä totesimme, että pyrstö ja aikataulu eivät sallineet enää viiden kilometrin rankkaa ylämäkipyöräilyä Pikku-Syötteen hotellille. Tilataksi oli Oulussa menossa, joten pyöräilimme majapaikkaani serkkuni Keijon ja hänen avopuolisonsa Jonnan talolle Luppoveden äärelle. Sieltä Keijo kävi heittämässä uupuneet pyöräilijät pyörineen Pikku-Syötteelle ????.

Illallisella ravintola Tovagliassa

Iso-Syötteen uudistetun parkkipaikan alapuolelle on avattu Kide-hotelli, jonka yhteydessä toimii Tovaglia-niminen italialainen ravintola. Suunnistimme sinne isolla serkku- ja lapsiporukalla puoli seitsemän aikaan illalliselle.

Minulle ruokalistan suppeus oli hienoinen pettymys. Toki ymmärrän, että näin kesäkaudella yleensä paikka on aika hiljainen verrattuna talveen ja paikka on aika vasta avattu, mutta olisin kaivannut carpacciota alkuruokasi, pitsoja sekä secondoja eli pääruokia. Nyt listalla oli vain alkuruokia, pasta-annoksia sekä jälkiruokia. Jälkiruokalistalle olisin kaivannut esimerkiksi tiramisua.

En löytänyt mieleistäni alkuruokaa, joten otin poropastan. Muut valitsivat mm. rapupastaa tomaattikastikkeessa. Ruoka oli hyvää, mutta ei mitään erikoista. Viinit olivat erinomaisia, mutta kalliita.

Tovaglian ravintolasalista ja terassilta on avara näköala Luppoveden suuntaan ja Pikku-Syötteelle.

Paikkana Tovaglia on pelkistetty, mutta miellyttävä. Ikkunoista ja terassilta on hieno näköala Luppoveteen ja Pikku-Syötteelle. Ravintolasali toimii myös hotellin aamiaishuoneena.

Illallisen jälkeen kävimme ostamassa Tunturi-Market Iso-Syötteeltä lapsille jälkiruokajäätelöt. Me aikuiset ostimme Tunturi-Pubista jälkiruokasnapsit, joiden kanssa istahdimme pihalle sulattelemaan illallista.

Iso-Syöte ja Huippupolku sopivat koko perheelle

Sunnuntaina ajelimme Syötteen huipulle, jota hallitsee palaneen vanha Syötehotellin tilalle nouseva uusi hotelli. Sen pitäisi olla valmis syyskuussa, mutta se jää nähtäväksi!

Kävelimme hotellin edestä polulle, joka vie aivan huipulle. Varsinkin kolmosrinteen kohdalta on huikeat näköalat Pikku-Syötteen suuntaan. Nykyisin Syötteen korkeinta paikkaa hallitsee antennimasto, lapsuudessani siinä seisoi harmaaksi sään kuluttama ja vähän pelottavakin vanha näköalapaikka.

Näköala Huipun rinteen varrelta takarinteen alkupäästä.

Nyt Syötteen näköalatasanne on rakennettu antennitornin ja pienen mökin taakse. Näköalat ovat sieltäkin upeat, kirkkaalla ilmalla kymmenien kilometrien päähän.

Näköalatasanteelta laskeuduin alas ja hakeuduin Syötehotellin lomaosaketalojen päästä lähtevälle noin kilometrin mittaiselle Huippupolulle. Syötteen huipun takaosaa kiertävä ja kanervien ja käkkyrämäntyjen reunustama upea maisemapolku on niin tasainen, että sitä voi kulkea myös lastenrattaiden kanssa.

Huippupolkua pääsee kulkemaan myös lastenvaunujen kanssa.

Jossakin vaiheessa bongasin pienen puisen viitan, joka osoitti Luontokeskukseen. Siitä lähteen hyvin jyrkkä ja kivikkoinen polku, joka vie noin parin kilometrin matka Luontokeskukseen saakka. Polun varrella lähellä Luontokeskusta sijaitsee myös Syötteen frisbeegolf-rata.

Polkua Syötteen huipulta Luontokeskuseen ei voi suositella huonojalkaisille!

Luontokeskuksen takaa jatkoin matkaa pikkuveljeni mökille erittäin hyväkuntoista kävelytietä pitkin. Mikä minulla kävellessä, aurinko paistoi ja lämmintä oli passelit parikymmentä astetta!

Tällä kertaa aika ei riittänyt Syötteen Hevospalvelujen testaamiseen, vaikka ne sijaitsivat aivan vieressä. Mirvan hevosillla pääsee ratsastamaan, kärryajelulle ja talvella rekiajelulle. Muun muassa. Taitaa palveluvalikoimaan kuulua myös talutusratsastus, hevosaiheiset synttärit, leirit, polttarit ja SUP-lautojen vuokraus Luppovedelläkin. Jos haluat heppastella Syötteen ihanissa maisemissa, lue lisää Syötteen Hevospalveluista tästä linkistä.

Toivottavasti pääsen taas ensi talvena hiihtämään ja laskettelemaan Syötteelle! Suosikkejani ovat Pikku-Syötteen, varsinkin Kovalammen ympäristössä kulkevat upean vaihtelevat hiihtoladut laavuineen. Lasketellessa tykkään Iso-Syötteen eturinteistä aamupäivällä, iltapäivällä kun Iso-Syötteen rinteen menevät varjoon, on mahtavaa lasketella Pikku-Syötteen aurinkoisilla ja hyväkuntoisilla takarinteillä.

Nauttikaahan elokuusta, vielä riittää upeita ulkoiluilmoja!

PS. Joko tutustuit toiseen kesäsuosikkikohteeseeni Turkuun? Artikkeliin pääset tästä linkistä!

PPS. Jos tykkäsit artikkelista, jaa se myös ystävillesi alla olevista painikkeista :).