En sitten ehtinytkään kirjoittaa toista blogia Roomasta käsin sillä vain muutama päivä edellisen postauksen jälkeen Rooma oli menossa taas kiinni. Meinasi jäädä Colosseum, Forum Romanum ja muut tutut paikat näkemättä. Siksi blogin kirjoittamisen sijasta minulle tulikin kiire nähdä ja kuvata loput dokumenttiin tulevat antiikin ajan nähtävyydet Rooman keskustassa.
Huhuja ja arveluja Rooman siirtymisestä suoraan keltaisesta punaiseksi alueeksi alkoi liikkua jo viikon 10 alussa. Koska alkuviikko meni Villa Lanten henkilökunnan haastattelujen parissa, tuli kiire nähdä Colosseum, Palatium ja Forum Romanum. Varasinkin lipun heti keskiviikolle 10.3.
Keskiviikkoaamu oli onneksi kaunis. Söin rauhassa aamupalan, otin puoli tuntia aurinkoa Villa Lanten terassilla, kuvasin hetken rakennusta ulkoapäin ja lähdin laskeutumaan Gianicoloa Trastevereen. Sieltä otin rautiovaunun Colosseumille – ja jännitin, saanko lipun pressikortilla ennakkoon maksamani kahden euron toimitusmaksun hintaan.
Colosseum jätti pettyneen olon
Colosseum tuli kierrettyä kertaallen, ennen kuin lippuluukku löytyi. Tiedoksi, että jos et halua sisälle, et paljon mielestäni menetä; Colosseum on ulkoa upeampi ja sitä voi ihailla ihailla aivan lähietäisyydeltä ilmaiseksi.
Lippuluukku löytyi lopulta Colosseumin ja Forum Forum Romanumin välistä aivan Venuksen ja Roman kaksoistemppelin edestä. Näytin kännykästäni tilausvahvistuksen ja sain turhia kyselemättä lipun käteeni. Siunattu pressikortti jälleen!
Sisältä Colosseum oli pettymys. Olen käynyt siellä viimeksi muistaakseni matkaopasaikoinani 12 vuotta sitten, mutta siitäkin on moni asia muuttunut. Kävijää viedään kuin pässiä narusta yhtä ennalta määrättyä reittiä pitkin ympäri amfiteatteria. Jylhille käytäville on ripustettu jos minkälaista infotaulua ja opastetta. Viimeksi otin sisältäkin kuvia, nyt jokaisessa oli jotain näkymään kuulumatonta.
Toisessa kerroksessa oli pieni museo ja Pompejia esittelevä näyttely sekä matkamuistomyymälä. Areenan päälle oli rakennettu kaksi näköalatasannetta. Mielestäni kaikki nämä rakennelmat ovat pilanneet unnelman, josta Colosseum oli muistoissani ollut niin erityinen. Poistuin pettyneenä amfiteatterin taakse kahvilaan voileipälounaalle (älkää syökö lohileipiä Roomassa, ei ollut tälläkään kertaa hyvää…).
Aina yhtä upeat Forum Romanum ja Palatium
Colosseumin, Forumin ja Palatiumin lipulla pääsee alueelle saman päivän aikana uudelleen, joten suuntasin seuraavaksi auringossa kylpevälle Forum Romanumille. Siellä muutokset olivat onneksi positiivisia – jokaisen rakennuksen edessä oli pieni kyltti, joka kertoi siitä sekä italiaksi että englanniksi. Vessoja oli myös säännöllisin väliajoin eikä muita kävijöitä tosiaankaan haitaksi asti!
Palatiumilla ihailin Flaviuksen keisariperheen stadionia ja jäin hetkeksi ottamaan penkille aurinkoa. Valitettavasti Circus Maximuksen puolella en päässytkään ihailemaan Domus Flavian ja Augustanan eli 1. vuosisadalla eläneen keisariperheen upeita yksityisen ja julkisen palatsin rakenteita, kuten olin nähnyt yhdessä YouTube-videossa. Tähän lähes tunnin mittaiseen, englanniksi tekstitettyyn videoon pääset tästä linkistä.
Kävin myös ekaa kertaa elämässäni Palatiumin pienessä museossa ja Augustuksen talossa. Siellä oli kaksi huonetta auki. Ja voi pojat, miten upeita ne ovatkaan! Yli kaksi tuhatta vuotta vanhat freskot ovat tosi hienosti säilyneet. Kannattaa ehdottomasti käydä siellä, jos talo on auki.
Tiberin puoleinen pää Palatiumista on varattu aika tylsille Farnesen suvun renessansiaikana rakennuttamille puutarhoille. Puutarhojen Forumin puoleisella reunalla on kaksi vanhaa upeaa paviljonkia, joiden vierestä laskeutuvat monumentaaliportaat laskeutuvat antiikinaikaiselle Via Nuovalle.
Kadun ylle kaartuvat komeat tiilikaaret ja muinaisten kauppojen oviaukot reunustavat tietä. Siellä voi helposti kuvitella, miltä silloin niin vilkas Via Nuova, ”Uusi katu” näytti kaksi tuhatta vuotta sitten.
Kannattaa myös lukea katua reunustavista tauluista Palatiumin ja Farnesen puutarhojen kiehtovasta historiasta! Kuvat siitä, miltä Forum ja Palatium näyttivät satoja vuosia sitten, ovat tosi kiinnostavia – osa alueesta oli peltoa, ja upeista monumenteista näkyivät vain yläosat.
Palazzo Massimo alle Terme ja Diocletianuksen kylpylät
Jos antiikin ajan seinäfreskot kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti visiittiä Palazzo Massimo alle Terme -museoon Terminin rautatieaseman viereen. Museo Nazionale Romanoon kuuluvassa keltaisessa palatsissa on näytillä mielestäni antiikin Rooman upein kokoelma patsaita, mosaiikkeja ja seinäfreskoja. Myös Augustuksen vaimon Livian talon seinäfreskot löytyvät sieltä.
Itse en valitettavasti ehtinyt kuvauskiireiden vuoksi uusintakäynnille Palazzo Massimoon enkä Diocletianuksen kylpylän raunioissa sijaitseviin museoihin aukion toiselle. Jos Palazzo Massimon kokoelmat kiinnostavat, voit alustavasti tutustua niihin tästä linkistä.
Keisari Maximianuksen tetrarkkikumppanilleen Diocletianukselle 298-306 jKr rakennuttamat mahtavat rauniot ovat myös ehdottomasti käymisen arvoiset. Tutustu niihin tästä linkistä!
Diocletianuksen kylpylät kattoivat aikanaan hulppeat 13 hehtaaria ja pitivät sisällään kylmien, haaleiden ja kuumien kylpyjen osastot, valtavan uima-altaan, urheilukentän ja paljon muuta. Michelangelon 1500-luvulla suunnittelema Santa Maria degli Anteli -kirkko on rakennettu kylmien kylpyjen osaston sisään ja antaa hyvän kuvan siitä, miltä kylpylät loistonsa päivinä näyttivät.
Retki Villa Lanten naapuriin: kasvitieteellinen puutarha Orto Botanico
Vaikka torstai oli aika kolea, lähdimme Villa Lanten asukkaiden omalla porukalla tutustumaan instituutin alapuolella sijaitsevaan kasvitieteelliseen puutarhaan Orto Botanicoon. Vaikka olen aikanani asunut yli kolme kuukautta Lantessa, en ole koskaan käynyt puutarhassa aiemmin!
Puutarhassa on yli 3000 kasvilajia; Maaliskuussa puutarhat olivat vielä aika karua nähtävää eivätkä kasvihuoneet olleet auki. Ihastuin kuitenkin komeisiin palmuihin ja bambumetsikköön.
Elina Räsänen kertoi, että kasvitieteellisen alueella käyskenteli aikoinaan myös Ruotsin kuningatar Kristiina, joka asui Palazzo Corsinissa 1600-luvulla. Tänne pitää palata joskus kesällä uudestaan ja käydä myös ihailemassa Palazzo Corsinin taideaarteita!
Varsin kolean ja pilvisen perjantain vietin ystävieni kanssa. Kävimme muun muassa Campo dei Fiorilla nautiskelemassa ihanan raikkaat mansikka-caipiroskat.
Coppedé ja iltapäivä rannalla Ladispolissa
Lauantai oli taas ihanan lämmin päivä ja päätin käydä kokeilemassa, pääsisinkö Santa Constanzaan. Netin mukaan se oli auki. No, ei ollut. Onneksi varhaiskristillinen Sant Agnese Fuori le Muran kirkko siinä vieressä oli. Ulkoa koruton varhaiskristillinen kirkko oli sisältä kaunis ja tunnelmallinen, joten ei tullut ihan turha reissu!
Via Nomentanalta oli vain vajaat kaksi kilometriä Coppeden erikoiseen kaupunginosaan, joka keskittyi Piazza Mincion aukion ympärille. Aluetta kuvailtiin oppaissa pientä art nouveau-alueeksi, joten päätin vahvistavan cappuccinon jälkeen kävellä sinne.
Odotin näkeväni Coppedessa jotakin edes etäisesti meikäläistä jugendia muistuttavaa arkkitehtuuria, mutta arkkitehti Luigi ”Gino” Coppedèn luomukset olivat aivan omaa luokkaansa. Jos Riikan jugend on koristeellista, muistuttavat Coppedèn talot lähinnä mielikuvituksellisia fantasiataloja omituisine ja koristeellisine yksityiskohtineen. Käymisen arvoinen pieni kohde!
Coppedesta hyppäsin bussiin, jolla pääsin Terminille ja siitä junalla Ladispoliin. Onneksi olin ostanut maaliskuun alussa usemman vyöhykkeen käsittävän kuukausilipun, jolla pääsi junallakin jopa 40 kilometrin päähän Roomasta! Se maksoin noin 60 euroa.
Oli ihanaa nauttia auringosta rantakadulla ja syödä ulkona lounaaksi suosikkipasta-annokseni spagetti alle vongole. Ja jälkkäriksi jätskiä, kuinkas muutenkaan! Upean päivän kruunasi nopea shoppailukierros, jonka aikana löysin itselleni tyylikkään kolmenkympin villakangastakin.
Sunnuntaina Villa Lanten Amos Anderson -stipendiaatti Frederick Whitling vei pienen Villa Lanten ja Cirocolo Scandinavon porukan opastetulle keskiajan Rooma-kierrokselle. Kävelimme Castel St. Angelolta keskustan ja juutalaiskorttelien kautta Marcelluksen teatterille ja Via Marmorataa Piramidelle. Oli upeaa matkustaa mielikuvissa keskiajan Roomaan!
Lockdown – mikä ihmeen ulkonaliikkumiskielto?
Kun lockdown maanantaina 15.3.2021 alkoi, luulin, että kävelyretket tulisi rajoittaa Villa Lanten lähistölle, korkeintaan Trastevereen kauppaan. Pidin uskollisesti mukana itse kirjoitettua lupalappua, jossa piti olla henkilö- ja osoitetietojen lisäksi liikkumisen syy ja aika.
Onneksi minulla oli pois pyyhittävä mustekynä, jolla sain kummattua edellisen päivän merkinnät pois ja muutettua tietoja tarvittaessa. Näin ei joka kerta tarvinnut kirjoittaa passin numeroa, osoitteita ym. Lisäksi mukana piti olla henkkarit ja meillä lantelaisilla johtajan selvitys oleskelullemme Roomassa.
Aluksi lenkkeilin korkeintaan Villa Doria Pampihilin ja Villa Sciarran puistoissa, ihanan vehreässä Monteverdessä, Trasteveressa sekä Tiinan luona kylässä Via Giulialla. Sekin tuntui aluksi vaaralliselta carabinierien pörrätessä Piazza Trilussalla! Kun neljän hengen poikaporukka Ponte Sistollakaan ei saanut poliiseja reagoimaan, uskalsin hengähtää hieman ja nauttia rauhassa maisemista.
Vaikka poliiseja ja carabiniereja näkyi joka paikassa, väki näytti kulkevan melko normaaliin tapaan asioilla ja kävelyllä. Niinpä minäkin rohkaistuin viimeisenä päivinä taas Colosseumille ja Santa Maria Maggioren kirkolle saakka.
Kylmän viiman puhaltaessa jatkoin kävelyretkeäni Via delle Quattro Fontanea pitkin Piazza Barberinille ja Trevin suihkulähteen ohi Palman jätskibaariin. Se oli pettymyksekseni suljettu, vaikka Via del Corsolla jäätelöbaarit olivat olleet auki.
Jalat kipeinä suunnistin kohti Via Giuliaa. Onneksi lempibaarini Campo dei Fiorilla oli auki ja sain siemailla viimeiset ”asporto” eli mukaan otettavat mansikka-caipiroskat pystypöydän äärellä samalla kun odottelin Tiinaa. Viimeinen ilta menikin rattoisasti tyttöjen yhteisen videopuhelun ja ihanan pastalautasellisen ääressä Tiinan luona.
Seuraavaksi jännitänkin, pääsenkö ystäväni Tiinan synttäreille takaisin Roomaan kesäkuussa – jospa väkeä olisi silloin rokotettu riittävästi ja pääsisin ihan oikealle lomalle!
Arrivederci Roma, spero di vedertii a giugno!
PS. Joko luit ensimmäisen postaukseni Roomasta? Siihen pääset tästä linkistä.
Muistetaan maskit ja turvavälit ja pysytään terveinä!
Roomaan haluaisin itsekin palata! Missään en ole maistanut yhtä hyvää pizzaa. Pitääkin seuraavaksi kokeilla myös suosikkipastaasi, vaikka merenelävät ovat enemmän Mikon herkkua.
Harmi, että Colosseum tuotti pettymyksen! Samaistun tuohon, että seinäpinnat olisi saatu jättää paljaaksi ja infotaulut olisivat olleet mieluummin parina ryppäänä.
Moikka Marika,
anteeksi, että vastaus on viipynyt – uusi tietokone ja uusi sähköposti hukkasivat kaikki blogikommentit roskapostin joukkoon, jota pölähti kerralla 95 kappaletta… perkasin ne vasta tänään, kun piti taas soittaa it-tukeen tämän uuden koneen asennuksen vuoksi.
Ihanaa kuulla, että sinäkin tykkäät roomalaisesta ohuesta pizzasta! Ihan parasta :) Ei se täytteiden määrä, vaan se kokonaisuus… Muita suosikkipastojani ovat cacio e pepe ja sama alla grigia eli paistetulla rapealla siankyljellä. Taisin blogissakin mainita, että eka kertaa elämässä sielu alkoi soittaa sinfoniaa kuten Montalbanossa konsanaan, kun söin sitä viime kuussa testacciolaisessa perheravintolassa!
Jotenkin kaihoisasti luen nyt korona-aikana maailmalla käyneiden reissuista. Etenkin tämän tyyppiset kokemukset, olla yksin maailmanluokan nähtävyyksillä, olisi ihana muisto kantaa mielessään loppuelämän. Toisaalta itselle työyhteisökouluttajana/psykologipsykoterapeuttina on ollut mieletön etuoikeus päästä tekemään etätöitä ja juuri nyt olen Lapissa. Ilman koronaa en olisi tätä saanut. No silti, äkkiä eroon tästä viruksesta, kiitos!
Hei Mari,
toivotaan, että ihmiset ja varsinkin me suomalaiset jaksamme käyttäytyä vielä vähän aikaa vastuullisesti, niin pääsemme taas reissuun! Toisaalta koronan myötä olemme oppineet matkailemaan myös kotimaassa ja löytämään uusia helmiä täältä. Toivottavasti tämä trendi jatkuu senkin jälkeen, kun matkailu ulkomaille elpyy!
Jo yhden rokotuksen saaneena olen varovasti katsellut, että josko sitä voisi lähteä jonnekin, mutta eipä näytä vielä rokotuksesta oikein hyötyä tässä mielessä olevan, sillä pääosaan Euroopan maista näyttäisi edelleen olevan voimassa karanteenivaatimus ja lisäksi jos museot ja ravintolat ovat kiinni, niin mitäpä turisti siellä sitten tekisi – eli edelleen, parempia aikoja odotellessa, myös Rooman suhteen.
Hei Pirkko,
karanteenia ei vaadita, jos sinulla on esittää korkeintaan 48 tuntia vanha negatiivinen koronarokote. Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että aika tylsää Roomassa on silloin, kun museot ja ravintolat ovat kiinni – ja ne voivat sulkeutua parin päivän varoitusajalla, jos hallitus päättää kiristää rajoituksia. Pienellä riskillä itsekin varasin kesän lennot.
Siis en kestä lukea nyt Roomasta kun on niin hirveä ikävä sinne!
Ja sitten kuitenkin on pakko vähän lukea ja fiilistellä.
Viime vuonna ei päästy sattuneesta syystä kertaakaan koko Italiaan.
Mulla on myös haaveena saada joskus edes lyhyt residenssipaikka Villa Lanteen, onhan se ihan käsite! En tosin ole ikinä edes hakenut, haha.
Mietin tuosta Colosseumista, että huh, mulla taitaa olla yli 20 v visiitistä, mutta aika tympeältä tuo nykytouhu kuulostaakin.
Olen kyllä kiitollinen siitä, että Rooma tuli koettua silloin kun se ei ollut vielä ihan överituristinen, vaikka se onkin ollut aina ruuhkainen.
Nykyään voikin sitten keskittyä ihan muuhun fiilistelyyn.
Tosin Pantheonissa haluaisin vierailla joka kerralla ja viimeksi sinnekin oli niin pitkät jonot, että jätettiin väliin.
Kiva kun olit vinkannut tässä myös niistä vähemmän tunnetuista kohteista!
Moikka Tanja,
anteeksi, että vastaus kesti – uusi tietokone on heittänyt kaikki blogikommentit roskapostiin!! Tajusin vasta nyt kaivella ne sieltä.
Nyt on residenssihaku Villa Lanteen syksyksi käynnissä – ei muuta kuin haku vetämään!
Tuntuipa jännältä lukea tunnelmia Roomasta korona-ajalta. Tavallaan nyt voisi olla hyväkin aika olla siellä, kun turisteja ei ole juuri ollenkaan, mutta sitten taas rajoitusten kyttääminen on sielläkin arkea.
Oon itsekin käynyt Villa Lantessa, ihan vierailulla vain ja mieleen jäi että se on hieno paikka, josta on upea näköala kaupunkiin.
Hei Anna,
oli kyllä aika outoa olla puolityhjässä Roomassa! Toisaalta hienoa, kun ei tarvinnut jonottaa, mutta toisaalta lockdown oli kurja – vaikka Roomassa on kaunista, se ei pitemmän päälle riitä – varsinkaan kun ei pääse istumaan katukahvilaan ja ihmettelemään roomalaista elämänmenoa! Uudet lennot on kuitenkin kesälle jo varattu! Jospa se korona hellittäisi siihen mennessä!
Ihana lukea välillä tuoreita juttuja ulkomailta kun kaikki blogit keskittyvät tällä hetkellä odotetusti kotimaan ulkoilupaikkoihin.
Ihana Rooma! Odotan sinne(kin) pääsyä hurjasti!
Heips, Roomaan pääsee kyllä näin korona-aikanakin, jos on esittää negatiivinen testitulos.
Voi vitsit, Roomaan olisikin kiva matkustaa. Itselläni on Colosseumista viiden vuoden takaa ihan positiiviset muistot, pitääkin katsoa omista kuvista, näyttääkö se tuolta, kun kuvailit. Ympäriinsä ripustetut opasteet ja infotaulut ei nyt kovin mukavalta kuitenkaan kuulosta. spagetti alle vongole kuulostaa hyvältä, pitää yrittää muistaa maistaa annos seuraavalla Rooman matkalla.
Moikka Mikko,
Ulkoapäin Colosseum on aivan entisensä, mutta mielestäni sisältä on mennyt tunnelma pilalle valtavien opastetaulujen ja näyttelytilojen vuoksi. Jos otat simpukkapastaa, ole tarkkana, haluatko sen tomaattikastikkeessa vai ilman :). Minä olen puristi ja tykkään pelkän valkosipuli-öljy-persiljakastikkeen kanssa.