Kotiuduimme Raimon kanssa sunnuntaiaamuna Kroatian Cavtatista, joka on noin 3 000 asukkaan kylä parinkymmenen kilometrin päästä Dubrovnikista. Loma oli oikein onnistunut, vaikka odotukset eivät olleet kovin korkealla. Cavtatin kylässä ei ole paljoa nähtävyyksiä ja majoituksemmekin Carol Apartments oli suhteellisen vaatimaton ja 1,3 kilometrin päässä keskustasta korkealla vuoren rinteellä.
Apartments Carolin hyvin hoidettu piha-alue toi iloa talonväen lisäksi myös vieraille.
Kiinnostuin Cavtatista Aurinkomatkojen sivuilla olevien kuvien sekä retkimahdollisuuksien vuoksi. Matkan varasin itse eli lennot erikseen ja majoituksen erikseen. Maksoin joulukuussa kahden hengen matkasta 488 euroa / henkilö. Tammikuussa matkamessujen aikaan vastaavantasoista majoitusta kilometrin päässä keskustasta ilman uima-allasta olisi saanut Aurinkomatkoilta alle 400 eurolla ja suorilla lennoilla.
Me tulimme mennessä Kööpenhaminan kautta ja tullessa Riikan kautta, mikä venytti matka-ajan viiteen tuntiin. Riikassa piti vielä mennä passi- ja turvatarkastuksen läpi ja hoksata hankkia uudet liput Riika-Helsinki -välille. Joka tapahtui muuten yllättävästi kysymällä Transport-infosta, missä liput annettiin suoraan käteen…
Apartment Carol – upeita maisemia hengästyttävän ylämäen päällä
Majoitukseen piti kuulua lentokenttäkuljetukset kentältä neljän kilometrin päässä sijaitsevaan huoneistohotelliin, mutta lentokentällä ei ollut ketään meitä vastassa. Hetken ihmeteltyämme otimme taksin hotelliimme, jossa hieman uneliaan oloinen Carol oli meitä vastassa. Hän oli tarkasta tuloajastamme tietämätön, vaikka ilmoitimme sen matkanjärjestäjän linkin kautta. Viestintä epäonnistuu paitsi sattumalta, juu. Eli tällaiset kannattaa sitten jatkossa aina tarkistaa etukäteen.
Siisti vinokattoinen yksiömme oli ylimmässä kerroksessa, johon meillä oli oma sisäänkäynti ja parvekkeelta huikea näköala lahden yli Dubrovnikiin saakka. Päätimme lähteä saman tien Cavtatiin syömään.
Kävelymatka sujui joutuisasti alamäkeen, ja kymmenen minuutin päästä näimmekin upean turkoosinsinisen meren pilkahtelevan mäntyjen välistä.
Cavtatin ranta-alueella otettiin aurinkoa kalliolla ja betonilaitureilla varsinaisen pikkukivirannan lisäksi.
Kaunis ravintoloiden terassien ympäröimä lahti vaikutti hiljaiselta, ja kummastelimme oluen ääressä, että tässäkö tämä Cavtat sitten oli. Onneksi linja-autoaseman takaa löytyi pieni vanhakaupunki ja sen takaa toinen, vieläkin kauniimpi lahti palmujen reunustaminen rantabulevardeineen. Siellä tuli istuskeltua drinksujen ääressä useana iltana ja ihasteltua kauniita auringonlaskuja.
Ensimmäisenä aamuna piti päästä juoksulenkille ja täytyy myöntää, että viimeiset 200 metriä ylämäkeä uuvutti aivan piippuun, kun
Ensimmäiset kaksi päivää hotellin uima-altaalla sai olla täysin omassa rauhassa.
viimeisessä mutkassa nousukulma oli about 50 astetta tai enemmän. Sen jälkeen olikin mukavaa kirmata uimaan – paitsi että uima-altaan vesi oli aivan jäätävää! No, eipä tarvinnut taistella aurinkotuolista, kun lisäksemme majoittui vielä tuolloin Carolin mukaan hotellissa vain yksi toinen perhe.
Games of Thrones -tunnelmissa Dubrovnikissa
Aamulenkin ja -uinnin jälkeen käpsyttelimme taas mäkeä alas rantaan, jossa myytiin retkiä ja venelippuja Dubrovnikiin. Veneitä kulkee noin puolen tunnin välein suuren Albartros-hotellin läheiseltä keltaiselta pikkulaiturilta, ja matka kestää noin 40 minuuttia. Päätimme lähteä saman tien Dubrovnikiin, kun seuraava venekin tulisi 10 minuutin päästä. Edestakainen venematka maksoi muistaakseni 7,5 euroa / henkilö.
Dubrovnikin pääkatu Stradun oli yllättävän tyhjä. Näkymä kaupunginmuurilta satamaa vastapäätä.
Näkymä Dubrovnikiin oli mereltä kaunis. Jyhkeät puolustustornit nousevat merestä ja niiden väliin avautuu pieni tunnelmallinen satama. Pienen kujan ja portin jälkeen avautuu näkymä Placa/Stradun-nimiselle pääkadulle, joka minusta oli vähän tylsä ja steriili kaikessa komeudessaan. Sen varrella on nähtävyyksiä, pari komeaa palatsia, kahviloita ja kaupungin hienoimpia putiikkeja. Niinpä suuntasimme oluiden jälkeen pääkadun toiseen päähän, josta pääsimme liput ostettuamme kaupunkia ympäröiville muureille. Onneksi siellä ei ollut pelättyä tungosta, vaan saimme rauhassa ihastella upeita maisemia vanhankaupungin terrakotan väristen kattojen ylle sekä merelle. Pudotus mereen oli välillä huikea!
Dubrovnikin keskiaikaisten kaupunginmuurien vierestä pääsee melomaan.
Muureilla on tosi kuuma, ja kahviloita on vain ensimmäisen puoliskon matkalla. Viimeisen kilometrin aikana aurinko porotti jo tosi ahdistavasti ja vesi meinasi loppua kesken. Eli tankkauksesta kannattaa huolehtia aina kun mahdollista.
Muureilta suuntasimme tornilla varustettuun Franjevacki samostan eli fransiskaaniluostariin ja siinä sijaitsevaan
Fransiskaaniluostarin kaunis keskikäytävä rauhoitti nähtävyyskierroksen keskellä.
apteekkimuseoon, Apteekki on ollut avoinna vuodesta 1317, mikä tekeekin siitä maailman vanhimman yhtäjaksoisesti toimineen apteekin. Apteekkimuseo oli sunnuntaina suljettu, joten ihastelimme luostarin kaunista keskiaikaista kaarikäytävää. Toisessa päässä eli meriportin päässä pääkatua sijaitsi komeita palatseja (mm. Sponzan
palatsi ja Rehtorin palatsi) sekä kaupungin tärkeimmät kirkot.
Parasta oli kuitenkin kuljailu keskiaikaisilla kujilla ja ravintolan etsiminen. Valinnanvaraa oli valtavasti, ja päädyimme Tripadvisorin suosittelemaan Kamen-nimiseen kalaravintolaan. Söimme tomaattikastikkeeseen tehtyä simpukkaspagettia, mikä oli ihan ok. Minun mielestäni tomaatti ei oikein sovi simpukoiden kanssa.
Dubrovnikin sataman osterit ovat lähiruokaa ylellisimmillään.
Kello kuuden viimeistä venekyytiä odotellessa kietaisimme vielä osterit oluiden kera. Hyväähän se oli, vaikkakin liukasta :). Osterineitsyys on nyt menetetty!
Montenegron kuvauksellinen Kotorinlahti houkuttelee turisteja ja valtavia risteilyaluksia
Dubrovnikin reissun jälkeen pidimme välipäivän syntymäpäiväni kunniaksi eli vietimme aikaa uima-altaalla ja kuljailemalla Cavtatissa sekä syömällä hyvin rantakadulla Konuba Toranje -nimisessä paikassa.
Ankka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Ihana, romanttinen paikka!
Ravintola Toranjista oli romanttinen näkymä merelle ja kirkontorniin.
Emme olleet saaneet soitteluista huolimatta Aurinkomatkojen matkaopasta kiinni, jotta olisimme voineet varata retkiä, joten ostimme Montenegron ja Korculan retket rannalla sijaitsevasta Sombrero-matkatoimiston kojusta mukavalta Claudialta. Hän on käynyt Suomessakin parin viikon kiertomatkalla moottoripyörän selässä. Syy se klassinen: suomalainen poikaystävä :).
Tiistaiaamuna heräsimme jo seitsemältä ja kello 8 suuntasimme Sombrero-matkatoimiston retkelle Montenegroon. Meidät haettiin läheisen Tommy-Supermarketin pihasta ja vietiin bussille. Selostus bussissa oli hauskasti englanniksi ja espanjaksi. Oppaamme Mayan espanja oli niin selkeää, että ymmärsin jotakin siitä italian ansiosta itsekin!
