Ystäväni kohottelivat kulmiaan, kun kerroin, että lähden helmikuussa lomalle Pattayalle. Miksi lähteä sinne, kun maassa on kauniimpiakin kohteita? Eikö Pattayan maine seksiturismikohteena häiritse?

En itsekään ollut kovin liekeissä paikasta sen maineen perusteella, mutta syitä Pattayan valintaan oli kaksi: ensinnäkin yksin matkustaessa halusin kohteeseen, jossa on tarpeeksi iso suomalaisyhteisö ja sitä kautta tarvittaessa juttuseuraa, ja Bangkokin lähellä sijaitsevalta Pattayalta on helppoa matkustaa muihin kiinnostaviin kohteisiin. Minun pääkohteeni oli naapurimaa Kambodžan Siem Reap ja siellä Angkor Watin temppelialue. Siem Reap sijaitsee kätevästi vain tunnin lentomatkan päästä Bangkokista.

Kotikylä Naklua ja View Talay Place

Matkasuunnitelmana oli viettää ensimmäiset kahdeksan päivää ystäväni Kirsin kanssa Pattayan rannan pohjoispuolella Naklua -nimisessä kaupunginosassa, entisessä kalastajakylässä. Tänä päivänä Naklua on jo olennainen osa Pattayaa, josta löytyvät kaikki tarvittavat palvelut ja moni-ilmeinen, pitkä ranta.

Olin varannut meille verkosta lentokenttätaksin etukäteen ja noin 120 kilometrin kyyti oli sovitun halpa, vain 1000 bahtia eli noin 30 euroa. Ratkaisu osoittautui muutenkin käteväksi, sillä Suvarnabhumin lentokentällä oli Tom Taxin kuljettaja nimikyltin kanssa meitä odottamassa. Auto oli oikein hieno uusi Toyota Camry, jossa oli mukava ilmastointi ja pari vesipulloa odottamassa. Matka hotellille taittui noin 1,5 tunnissa.

Meidän hotellimme View Talay Place osoittautui huomattavasti rähjäisemmäksi, mitä

View Talay Place ränsistyy silmissä. Odottaa vissiin purkamista, jotta tilalle saadaan lisää pilvenpiirtäjiä…

Hotels.comissa olleet kuvat olivat antaneet ymmärtää. Hotelli oli ruman ja roskaisen kujan päässä kauniissa viidakkomaisessa ympäristössä, joten odotimme rauhallisia lomapäiviä. No, niitä olikin luvassa, mutta aamuyöstä alkaen meitä piti hereillä takapihan naapurin hullu kukko, joka alkoi kiekua heti auringon sarastaessa! Kiekuminen saattoi jatkua pitkälle aamupäivään.

Hotellin vastaanottovirkailijat olivat ilmeisesti opiskelijoita, sillä heidän englanninkielen taitonsa oli aivan surkeaa. Juuri mitään ei saanut hoidettua sujuvasti. Huone oli sentään iso ja kohtuullisen siisti. Ilmastointi ja kaikki toimi, kuten pitkin. No, ensimmäiseen kolmeen päivään huonetta ei siivottu, mutta kun olimme maksaneet huoneen majoittumisen loppuun asti, alkoi siivouskin pelata.

Hotellin laiminlyöty tila näkyi varsinkin muuten niin kauniilla viidakkomaisella uima-allasalueella, jossa aurinkopetit ja uima-altaan kaakelit olivat tummuneet ja ränsistyneet. Uima-altaan pohjasta irtoili myös laattoja. Saksalaisia eläkeläisiä se ei tuntunut paljon haittaavan, he lekottelivat varjossa päivät pitkät. Koska altaalle paistoi vain pienen osan päivästä aurinko, tuli ainakin minulla vietettyä aikaa myös Nakluan rannalla.

Terminal 21, Pattaya Beach ja ensikosketus Jomtieniin

Ensimmäisenä päivänä haimme heti aamusta läheisestä valtavasta Terminal 21 -ostoskeskuksesta paikalliset prepaid-liittymät. Kuukauden prepaid-kortti, joka sisälsi rajattoman internetin käytön, tunnin puheaikaa ja sim-kortin puhelimeen asennettuna, maksoi Truella noin 25 euroa.

Sen jälkeen katsastimme nopeasti itse ostoskeskuksen. Lentokenttä-teemainen Terminal 21 näkyy delfiini-liikenneympyrän vierestä kauas, koska sen pihalla on lentokone.

Ostoskeskus on sisältäkin hulppea; eri kerroksilla on omat teemat: esim. Lontoo,

Terminal 21 -ostoskeskuksessa jokaisella kerroksella oli oma teema.

Pariisi, Tokio, San Francisco jne. Hauskat yksityiskohdat, kuten valtavan matkalaukkukeon kanssa liikkuva nainen, jatkuivat ulos saakka. Italian kerroksessa tönötti hieno Pisan torni ja pohjakerroksesta nousi uljas mini-Eiffel-torni kohti ylempiä kerroksia. Hintataso on miljöön veroinen eli vaatteet ja kosmetiikka ovat lähellä kotimaan hintoja.

Puolen päivän jälkeen noudatimme ystävällisen itävaltalaisen hotellinaapurimme neuvoa ja etsimme hotellimme läheltä Naklua Roadilta edullisen ruokapaikan. Kietaisimme Mr Chickenin ravintolassa maistuvat nuudeli- ja riisiannokset 1,5 eurolla (50 bahtia). Iso 0,6 litran Singha-olut päälle kustansi kolme euroa. Sen jälkeen lähdimme sulattelemaan lounasta Pattayan rannalle.

Songthaew-lavataksilla oli helppoa ja halpaa liikkua. Kyyti Pattayan alueella maksoi 10 bahtia eli noin 30 senttiä ja Jomtienille 20 bahtia. Otimmekin lavataksit haltuun jo mennessämme viereiselle Pattaya Beachille.

Pattayan ranta on kilometrien mittainen ja sinne mahtuu kaikki mahdolliset palvelut sekä laskujeni mukaan 3-4 ostoskeskusta. Rantakadulla tehtiin viemäröintitöitä, joten rantaa sai huristella lavataksilla melkoisen tovin, ennen kuin pääsimme ranta-alueelle, johon ei kuulunut työkoneiden melua.

Mielestäni Pattayan ranta oli ihan nätti palmuineen, mutta ei muuten kovin kummoinen. Rannassa kellui veneitä ja siellä täällä oli eristetty uima-alueita. Aurinkotuolit olivat palmujen varjossa aika kaukana vesirajasta ja valitsemallamme alueella niitä ei saanut kuulemma siirtää aurinkoon. Niinpä Kirsi jäi sulattelemaan lounasta aurinkotuoliin varjoon, kun minä lähdin kävelemään rantaa eteenpäin ja tutustumaan alueeseen.

Ranta päättyy etelässä ennen Pratamnak-kukkulaa Walking Streetille eli pahamaineiselle bilekadulle, joka tosin oli päiväsaikaan aivan kuollut. Niinpä otin rantakadun päästä lavataksin, jolla päädyin yllättäen aivan tuntemattomalle rannalle. Päättelin, että olin tullut Jomtienille.

Jomtienin ranta oli kauniimpi kuin Pattayan ranta. Palmut ulottuivat lähes vesirajaan saakka, kuten myös aurinkotuolit. Kävelin rantaa pitkin ja mietin, mistä saisin kartan, kun kuulin yllättäen suomen kieltä. Vanhempien suomalaisherrojen seurue istuskeli rantakadulla ja joi olutta. Heiltä sain kartan ja vinkkejä, kuinka päästä takaisin Pattayan rantakadulle ja seuraavana päivänä Suomi-Seuralle.

Ei muuta kuin lavataksi alle ja takaisin Pattayan keskustaan. Lavataksi ei kuitenkaan mene toisesta suunnasta yksisuuntaiselle rantakadulle, vaan yksisuuntaiselle kakkoskadulle (Second Streetille), josta oli helppoa poikkikatua pitkin suunnistaa rantakadulle.

Pattayan Suomi-Seura ja Jomtien

Toisena päivänä seikkailimme Suomi-seuralle Pratamnakin kukkulalle viemään tuliaisia (ruisleipää ja Juhla Mokkaa) ja syömään lounasta. Paikkaan oli yllättävän hankalaa mennä, sillä lavataksilta oli vielä kilometri pölyistä tietä käveltävänä. Saimme Suomi-Seuran kassan takana seisovalta Christeriltä hyviä vinkkejä lomaamme, mutta harmitti kun seuran hieno kirjasto on vain jäsenten käytössä. En halunnut maksaa 500 bahtia (noin 15 euroa) parin viikon jäsenyydestä, joten kirjasto jäi tällä erää hyödyntämättä.

Jomtien Beachin alkupää oli rannan kaunein osa pilvenpiirtäjineen ja pikku metsikköineen.

Suomi-Seuralta kävelimme Pratamnakin asuinalueen halki rinnettä alas Jomtienin rannalle. Huomasimme, että Pratamnakilla kuului joka paikassa venäjää ja alue oli muutenkin kuin iso rakennustyömaa. Totesimme, että Naklua oli meille paljon parempi valinta. Yllätys olikin suuri, kun pääsimme Jomtienin rannan pohjoispäähän – se oli ilmeisesti vasta uudistettu, sillä ranta oli kaunis ja hoidettu viehättävine pienine metsäalueineen, joiden takaa pilkottivat komeat valkoiset pilvenpiirtäjät. Rannalla menikin pari tuntia aurinkoa ottaessa ja uidessa.

Jos jokin Pattayalla yllättää, niin paikan suuruus ja etäisyydet. Kun päätimme kävellä Jomtienin rantaa pitkin Jomtienin keskustaan paikkaan, jossa olin edellisenä päivänä nähnyt Helmi-nimisen baarin, tuli kävelyä lähes kaksi kilometriä. Jo matka Suomi-Seuralta rantaan oli ainakin kilometrin.

Yli 30 asteen helteessä Helmessä sujahtikin lonkero ennätysajassa kitusiin! Tapasimme siellä muita, attayalla asuvia ja pitempään lomailevia suomalaisia, joilta saimme lisää hyviä lomavinkkejä. Vaihdoin vinkin ansiosta kalliin karpalolonkeron (160 bahtia) puolet halvempaan Spy Cooler -nimiseen hapotettuun viinijuomaan. On muuten kylmänä oikein bueno!

Sitten taas lavataksiin ja takaisin Nakluaan. Etäisyyttä Jomtienista Nakluaan on lähes kymmenen kilometriä, joten Jomtienille mennessä lavatakseissa istuskeluun saa varata aikaa. Paluumatkalla lavataksia ei kuitenkaan tarvitse vaihtaa. Tosin sekin sujuu Second Roadilla kätevästi – edellyttäen, että vaihtotaksi ei ole tyhjä. Muutenhan taksi odottaa niin kauan, että taksi on täynnä!

Kävelyretki Nakluan rannalla

Kun Pattayan ja Jomtienin rannat oli testattu, oli aika kääntää katse omaan lähirantaan eli Naklua Beachille. Se on vain yhden niemen päässä Pattaya Beachilta, mutta paljon moni-ilmeisempi ja vaihtelevampi. Myös vesi on Nakluassa puhtaampaa.

Lounaan jälkeen Kirsi jäi katsomaan Netflixiä huoneeseen ja minä pakkasin rantapyyhkeen reppuun. Google Mapsin avulla lähdin kävelemään helteessä pitkin Naklua Roadia. Vasemmalle rantaa kohti käännyttyäni tuntui, että matka rannalle oli pitkääkin pitempi, vaikka se oli Google Mapsissa näyttänyt vain kilometrin pituiselta.

Naklua_Beach_Pattaya

Pilvenpiirtäjät luovat komean kontrastin Nakluan rannalle.

Rantaan pääsi pilvenpiirtäjähotellien välistä. Kohta, johon putkahdin, oli melko vaatimaton. Hiekkaranta oli siinä kohti kapea ja leveni pian rantakaduksi. Sen varrella oli kalliita rantahotellien baareja ja ravintoloita, toisella puolella rantahiekalla oli rantatuoleja ja hierojia varjojen alla.

En malttanut pysähtyä, vaan kävelin koko pilvenpiirtäjien reunustaman Naklua Roadin toiseen päähän saakka. Siihen mahtui pieni kalastajien oma alue, kaunis pieni niemi, jossa paikalliset nauttivat auringosta ja piknikistä sekä hiljaisempi alue rantakallioineen. Siellä olevan aaltopeltisen baarin edustalla nuorten miesten porukka soitti kitaraa ja lauloi. Aurinko alkoi hiljalleen laskea, joten ostin vajaan kolmen euron ison Singhan ja istahdin alas kuuntelemaan ja katselemaan.

Oluen jälkeen matka jatkui kivikkoisen ja hylätyn rantakaistaleen jälkeen toiselle rantakatupätkälle, jossa oli pakko istahtaa taas drinksulle, kun auringonlasku alkoi olla parhaimmillaan. Vajaan kahden euron Samsong-rommi-kolan kanssa nautiskelin koiranpentujen leikistä rantahietikolla samalla kun aurinko laski oranssinpunaisena pallona kohti merta. Ennen pimeää ehdin kuitenkin ävellä lähes Pattayan rannalle asti, mutta siellä kalliot olivat jo niin jyrkät, että piti kävellä takaisin ja nousta äskeisen baarin vierestä kadulle. Siitä pääsin loman loppupuolelle varaamani hotellin vierestä Naklua Roadille.

Bile-elämää Pattayalla

Pattaya on tunnettu seksiturismistaan ja yöelämästään, jotka keskittyvät illalla pitkälti Walking Street -nimiselle rantakadun pätkälle. Pakkohan se oli käydä katsomassa!

Eniten illalla ihmetytti, miten paljon aikaa meni muutaman kilometrin lavataksimatkaan Nakluasta Walking Streetille – noin tunti, kun sama matka kesti päiväsaikaan kaksi-kolme kertaa vähemmän.  Liikenne on ilta-aikaan rantakadulla tosi ruuhkaista, kun kadut täyttyvät baarikansasta. Pattayalla baarikansa on vanhempaa kuin esimerkiksi Phuketin Patong Beachilla, sillä suurin osa baarien asiakkaista on eläkeikäisiä miehiä, joiden seuralaiset ovat ainakin parikymmentä vuotta nuorempia thai-naisia.

Seksikauppa näkyy vieläkin selvemmin Walking Streetillä eli baarikadulla. Siellä vähäpukeiset thai-naiset pyörivät tankojen ympärillä tai poseeraavat baarien edustoilla. Toisaalta minusta meininki oli hieman kesympää kuin Patongin Bangla-Roadilla, jossa vähäpukeisia naisia kieppui tangoilla sekä maan tasossa että ylempänä vähän jokaisessa paikassa, mihin silmät sattuivat. Väkeäkin oli vähemmän, mutta siihen syynä varmasti oli koronaviruksen aiheuttama kiinalaisturistikato.

Keski-ikäiset ja vanhemmat suomalaiset ovat keskittyneet baarikortteleissa Black Horse -karaokebaariin ja kujan toiselle puolelle Lassin baariin Diamond-kadulle. Enemmän ja vähemmän maistissa olevan suomalaiset löytävät toisensa ja laulamisen ilon ilta toisensa jälkeen ahtaassa, mutta tunnelmallisessa ”Bläkkärissä”. Lauantai on sielläkin viikon kiireisin ilta, jolloin laulujono voi kasvaa hyvinkin pitkäksi.

Lauantai-iltana kiinnitin suomalaisten karaokebaarissa huomiota siihen, miten humalassa osa asiakkaista oli, sekä miehet että naiset! Baari on paikallisen naisen, ”Kissan”, omistama, ja niinpä henkilökuntakin on paikallista. Kaupungissa pitempään asuvat vakioasiakkaat tunnistaa siitä, että heillä on pöydässä iso Samsong-pullo, jonka kylkeen on kirjoitettu asiakkaan nimi ja päivämäärä sekä pullo Coca Colaa.

Yökerhoissa musiikki soi isolla eikä kunnon tanssilattiaa välttämättä ole. Paikallisia naisia ja turistimiehiä on joka paikassa enemmistö. On aika selvää, mitä miehet yökerhoista hakevat. Eurooppalaisia naisia näkyi yökerhoissa vähän.

Me kävimme Kirsin kanssa ensin Insomnia-nim