Rodos on taas matkatoimistojen valikoimissa, ja eilen matkakuvia selatessani totesin, että se on myös niitä harvoja paikkoja, johon voisin matkustaa uudestaan. Monipuolisella saarella voi yhdistää rantaloman historiallisten nähtävyyksien kiertelyyn. Minulle historioitsijana upea keskiaikainen vanha kaupunki oli suurin elämys.
Saari sopii kaikille, myös lapsille, sillä omalla autolla on helppoa kierrellä nähtävyyksiä omaan tahtiin. Lokoisia välipäiviä lapsiperheet voivat viettää saaren lukuisissa all-inclusive-hotelleissa tai Falirakin vesipuistossa.
Me vietimme viikon Rodoksen kaupungissa. Ajelimme kaksi ja puoli päivää vuokra-autolla molemmin puolin saarta ja kiertelimme vanhaa kaupunkia kolmen päivän ajan.
Vanhakaupunki on valtavan romanttinen paikka pariskunnille – etenkin ilta-aikaan. Bilehileille riittää menomestoja Rodoksen kaupungissa, Lindoksella ja varsinkin Falirakissa, joka on brittinuorten suosiossa.
Edullisimmin Rodokselle pääsee pakettimatkalla. Rodokselle vievät tänä kesänä ja syksynä mm. Aurinkomatkat, Tui ja Tjäreborg.
1. Rodoksen lumoava vanhakaupunki hurmaa päivin ja öin
Rodoksen itseoikeutetusti upein nähtävyys on Rodoksen vaikuttava keskiaikainen vanhakaupunki näyttävine muureineen, portteineen sekä ritariajan linnoineen.
Rodoksen kaupunki on perustettu jo antiikin ajalla 408 eaa, mutta vanhakaupunki on rakennettu keskiajalla. 1300-luvun alkuvuosina Johanniittain ritarit saapuivat Rodokselle ja ottivat vallan käsiinsä turkkilaisilta ja aloittivat kaupungin rakentamisen. Heidän ja monenlaisten valloittajien ansiosta kaupungista löytyy mm. bysanttilaista, venetsialaista, ottomaanien aikaista ja ranskalaista rakennustyyliä.
Vanhakaupunki on yksi Välimeren alueen parhaiten säilyneitä keskiaikaisia kaupunkeja ja se on listattu Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon jo vuonna 1988. Tunnelmallisesti valaistu vanhakaupunki on upea myös yöaikaan!
Aluetta ympäröi Johanniittain ritarikuntalaisten 1400-luvulla rakentama jykevä 12 metriä paksu ja yli neljä kilometriä pitkä muuri. Muurin varrelta löytyy komeita tähystystorneja ja sitä kiertää 30 metriä leveä vallihauta. Muurille pääsee kävelemään pientä pääsymaksua vastaan.
Muurilta on hyvät näkymät vanhaan ja uuteen kaupunkiin. Muurilla ei ole kaiteita, joten pienten lasten kanssa sinne ei kannata mennä! Kannattaa laittaa hyvät kengät jalkaan, sillä paikoitellen muurin pinta on huonokuntoinen. Äläkä unohda vesipulloa!
Vanhaankaupunkiin kannattaa varata ainakin kokonainen päivä aikaa, mielellään kaksi, hyvät kengät sekä malttia pitää taukoja. Me menimme vanhaan kaupunkiin yhdestä sen komeimmasta portista, D’Amboisen portista. Sen rakensi suurmestari Emery D’Amboise vuonna 1512.
Muita komeita portteja ovat Agiou Pavlou eli Pyhän Paavalin portti vanhan kaupungin pohjoisimmassa kärjessä sekä upea linnamainen Agia Ekaterinis eli Pyhän Ekaterinin portti eli Meriportti kaupallisen sataman vieressä.
Aivan D’Amboisen portin vieressä on näyttävä Suurmestarin palatsi. Se rakennettiin alun perin 1300-luvulla. Palatsi perustettiin Johanniittain ritarikunnan hallinnolliseksi keskukseksi, mutta vuosisatojen varrella sitä ovat hallinneet myös mm. ottomaanit ja italialaiset.
Palatsin sisäosien ilme on peräisin vuodelta 1937, jolloin italialaiset restauroivat palatsin. Ehkä hieman liian moderniin tyyliin minun makuuni, mutta palatsi on ehdottomasti käymisen arvoinen!
Suurmestarin palatsilta lähtee alaspäin Ritarien katu (Odós Ippotón), joka on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaduista. Roloi-tornissa saa hyvän kuvan vanhan kaupungin muureista, vallihaudasta ja hienosta Pyhän Antoniuksen portista. Lähellä sijaitsee myös kaupungin hienoin moskeija eli Suleman.
Kierroksen loppupuolella eksyimme tunnelmalliselle Ippokrates-aukiolle. Se on värikäs ja elävä, pienen Kastellania-suihkulähteen ympärillä oleva alue, jolla sijaitsee kivoja kahviloita ja ravintoloita sekä turistikauppoja. Se on etenkin iltaisin suosittu kohtaamispaikka.
Aukion yllä kohoaa näyttävä Kastellania-kirjasto. Se toimi ennen muinoin ritarien tuomioistuimena. Rakennus on koristeltu niin ulkoa kuin sisältä erikoisilla maalauksilla, ikkunoilla, ja reliefeillä. Nykyään siellä toimivat historiallinen arkisto ja kaupungin kirjasto.
2. Rodos ja naapurit: Kallithean kylpylät
Muutaman kilometrin päässä Rodoksen kaupungista matkalla kohti Lindosta sijaitsevat Kallithean lähteet. Komeat rakennukset muodostivat lähes sata vuotta sitten rakennetun deco -tyylisen kylpyläkompleksin. Paikalla on ollut kuumia lähteitä aikojen alusta saakka ja kylpyläkin jo osmanien aikaan. Art deco -tyylisen kylpyläkompleksin rakennuttivat italialaiset vuonna 1929.
Nykyään Kallitheassa voi pienellä pääsymaksulla tutustua alueen rakennuksiin ja mosaiikkeihin. Tutustumisen arvoisia ovat myös nykyaikaiset Mikrin ja Megalin rotundat sekä kaunis pieni uimaranta. Agatha Christien elokuvien ystäville miljöö on tuttu myös Hercule Poirot -elokuvasta Kolmiodraama Rodoksella.
3. Tsambika-luostari ja -ranta
Toinen kohteemme oli Tsambika -vuori. Vuoren päällä on pikkuruinen pyhättö paikalla, jossa on joskus ollut luostari. Kiipeämistä pyhättöön suositellaan sekä mahtavien näkymien vuoksi että siihen liittyvän legendan takia. Vuoren oikealla puolella oleva loiva ja hienohiekkainen Tsampikan ranta on lapsiperheiden suosiossa.
Legendan mukaan Tsambikan vuorelle kkiivetään lapsionnen takia. Uskomuksen mukaan nainen, joka kävelee kaikki 292 rappusta vuoren laelle ja ylhäällä rukoilee Neitsyt Marialta lasta, tulee raskaaksi. Jos lykky käy, pitäisi poika nimetä Tsambikos -nimiseksi ja tyttö Tsambikaksi…
Vuorelle on helppo osata, koska Lindokseen vievältä valtatieltä kääntyy hyvin viitoitettu pienempi tie vasemmalle vuoren rinteelle. Tie on kuoppainen, möykkyinen ja todella kapea eikä kaiteista voi puhua. Kieltämättä en uskaltanut kuljettajana juurikaan sivuilleni katsoa. Painoin vain kaasua, ettei Golf hyydy jyrkkään ylämäkeen. Pikkukivet vain ropisivat!
Auto piti jättää pienen ravintolan/turistimyymälän eteen, johon matkaseurani päätti jäädä lepuuttamaan hermojaan oluen ääressä sillä välin kun minä kiipeäisin huipulle.
Portaat ovat aluksi betonista tehtyä polkua, jossa on harvakseltaan askelmia. Ylemmäs päästessä askelmat tihenevät mutta kovin jyrkäksi ne eivät mene missään kohti. Vesipullo on tällä reissulla ihan must, sillä lokakuussa vuorella oli lämmin! Hyväkuntoinenkin alkaa ennen huippua puuskuttaa, joten vesipullo on enemmän kuin tarpeen.
Kieltämättä olo oli kuin voittajalla, kun olin kivunnut sen 300 rappusta vuoren huipulle. Sieltä avautui mahtava 360 asteen panoraamanäkymä Välimerelle ja itse saarelle. Pieni pyhättö oli vaatimaton, mutta upeasti koristeltu. Valokuvaaminen oli siellä kielletty.
4. Tyylikäs Lindos kutsuu seikkailuun
Lindos putkahtaa auton ikkunasta aivan yllättäen. Suuntasimme saamiemme ohjeiden mukaan aukiolle, jossa kasvaa viikunapuu. Saimme sinne myöhään iltapäivällä helposti auton parkkiin.
Lindoksen alakaupunki on täynnä valkoisia pittoreskeja taloja ja ihania katettuja ja avoimia kujia, joiden kaupat, terassit ja ravintolat kutsuvat tutustumaan. Kukat kukkivat kauniiden takorautaporttien ja ikkunoiden pielessä. Tänä päivänä monista upeimmista taloista on tehty ravintoloita, kattoravintoloita sekä boutique-hotelleja.
Aukion läheltä lähtevät myös aasikyydit ylös yläkaupunkiin eli akropolikselle. Minä en olisi mitenkään voinut mennä niin pienen aasin selkään!
Kiipeäminen Akropoliille kävi työstä, vaikka matka olikin kaunis kujineen ja portaineen, joita reunustivat ravintolat, kahvilat ja tietenkin turistikrääsäkaupat. Ylhäällä kiipeäminen ei suinkaan loppunut, vaan Johanniittain rakennuttamien linnanmuurien portille on jyrkät portaat. Itse muurien sisällä on vain raunioita. Keskiaikaiselta muurilta vielä jonkin verran matkaa aivan ylös Lindoksen muinaiselle akropoliille.
Huipulla on erilaisia hellenistisen aikakauden raunioita sekä Bysantin aikaisen Agios Ioanniksen kirkon rauniot. Alueen päänähtävyys on Athenen temppeli, jonne kuljetaan katetun pylväskäytävän läpi. Temppelin rauniot ovat hellenistiseltä kaudelta 300-luvulta eaa.
Akropolista ympäröivät keskiaikaiset muurit ovat peräisin 1300-luvulta. Niiltä on upeat näkymät kahdelle eri lahdelle, joista toiselle, niin sanotulle Paavalin lahdelle väitetään apostoli Paavalin haaksirikkoutuneen vuonna 58. Akropolikselle on pääsymaksu.
Akropoliin jälkeen menimme tyylikkääseen kattoravintolaan syömään. Ruoka oli ihan ok, enemmän nautiskelimme kauniista miljööstä!
Autolle palatessamme alkoi ilta hämärtää. Lindoksen kujat näyttivät taianomaisen tunnelmallisilta iltavalaistuksessa, ja kattoterasseilta ja ravintoloista kuuluva hälinä houkutteli jäämään lasilliselle. Päätin, että ensi kerralla jään kyllä Lindokselle yöksi!
5. Näköala Filérimos-kukkulalta on vierailun arvoinen
Noin kahdeksan kilometrin päässä Rodoksen kaupungista sijaitsevalta Filérimos-vuoreta on upeat näköalat. Mäntypuiden reunustamaa Ristin Tietä kulkiessa voi ihastella hienoja riikinkukkoja. Tien päässä sijaitsee kuuluisa 18 metriä korkea risti, jonka päälle voi halutessaan kiivetä. Ristin päältä avautuu henkeä salpaava näkymä jopa Symin saarelle ja Turkkiin asti.
6. Kaunis Perhoslaakso eli Petaloudes kiinnostaa patikoimisen ystävää
Me kävimme Rodoksella lokakuussa, aikaan, jolloin Perhoslaaksossa ei ole perhosia. Paikkaan oli helppo osata ja parkkipaikka oli ilmainen. Lokakuussa ei paikassa ollut tungosta!
Perhoslaakson luontopolku kulkee kauniissa mäkisessä metsikössä ja alkumatkasta vieressä virtaa joki. Sen varrella on pieniä putouksia. Perhoslaakson luontopolku nousee ylös vuorelle eikä se sovi huonojalkaisille. Alussa mennään hyväkuntoisia rakennettuja reittejä pitkin. Sitten reitti muuttuu tavalliseksi metsäpoluksi ja päättyy vuorella pieneen luostariin. Polun varrella voi nähdä myös pieniä taskurapuja.
7. Kamiroksen rauniot sopivat arkeologian harrastajalle
Antiikin historiaa opiskelleena minun piti käydä katsomassa myös antiikin aikaisen Kamiroksen kaupungin rauniot.
Omalta saareltaan luonnonmullistuksia pakenevat kreetalaiset perustivat Kamiroksen minolaisten aikakaudella noin 1500 eaa. Nykyisin jäljellä olevat rauniot ovat pääosin 200-luvulta eaa. Varhaisemmat rakennukset tuhoutuivat maanjäristyksissä. Kamiros taantui jo 400-luvulla eaa, jolloin Rodoksen kaupunki nousi tärkeämmäksi.
Nykyään Kamiroksessa voi tunnistaa vain torin eli agoran, stoan eli katetun pylväskäytävän sekä Athenen temppelin rauniot. Kamiros vaatii kunnon oppaan tai hyviä ennallistamiskuvia, sillä mereen viettävä rinne on täynnä rakennusten jäänteitä, joista ei saa kunnolla selvää, miltä kaupunki on aikoinaan näyttänyt.
8. Rodos akropolis ja Monte Smithin näköalapaikka
Monte Smithin kukkula sijaitsee Rodoksen kaupungin keskustan lähellä ja sieltä on hienot näkymät kaupungin kattojen yli aina Turkin rannikolle asti. Jos haluaa saada tunnelmakuvia, kannattaa kukkulalle kavuta auringonlaskun aikaan.
Monte Smithin kukkulalta löytyy näköalojen lisäksi myös historiallista nähtävää. Alueella sijaitsee Rodoksen akropolis: helleeniseltä kaudelta noin 300 eaa säilynyt arkeologinen puistoalue, jossa on mm. stadionin jäänteet ja 200-luvulla eaa rakennetun teatterin sekä Apollonin temppelin rauniot.
9. Auringonlasku jossakin Tuulisen rannan baarissa
Me löysimme Tuuliselta rannalta ihanan pikku baarin, jossa kävimme iltaisin drinksulla ja katsomassa kuinka aurinko laski valtavana appelsiininpunaisena pallona mereen. Kirkkaalla ilmalla ennen auringonlaskua rannalta näkee Turkin rannikolle saakka.
Jos tykkäsit artikkelista ja haluat jakaa sen muille Rodoksen matkasta haaveileville, jaa se kanaviisi alla olevista linkeistä! Jos olet jo käynyt Rodoksella, vinkkaa lisää kiinnostavia paikkoja!
Jos tykkäät nähdä matkallasi historiallisia kohteita, suosittelen myös lukemaan postaukseni ihanasta Splitistä sekä yhdistelmäpostaukseni Cavtatista ja Dubrovnikista Kroatiassa ja Kotorista ja Budvasta Montenegrossa!
Jätä kommentti