Oulu on entinen kotikaupunkini, josta minulla oli opiskeluvuosien jälkeen kiire pois. Nykyään viihdyn Oulussa jopa lokakuussa, jolloin suuri osa kauniin värikkäistä lehdistä on jo tipahtanut puista pois.
Joinakin päivinä katuja pyyhkii jo hyisen kolea tuuli – usein vieläpä inhan vesisateen kera. Parhaimmillaan kirpakka syyssää kuitenkin houkuttelee ulkoilemaan eikä Oulusta ulkoiluvaihtoehdot heti lopu!
Kesällä suosikkipuuhaani on pyöräillä ja rullaluistella pitkin upeita pyöräilyteitä, joista Oulu on kuuluisa. Kaikki blogissa ehdotetut ulkoilureitit sopivat myös pyöräilijälle. Minä taas vaihdan Oulu-turistina syksyllä rullaluistimet patikkaretkiin samalla kun kerrostan lämpimästi vaatetta päälle.
Kerron tässä muutamia syksyn suosikkiulkoilukohteitani, joita Oulu tarjoaa. Keskityn keskustan tuntumaan, koska yhden blogin puitteissa en ehdi vierailla ihanassa Virpiniemessä, piipahtaa Sankivaarassa tai lähteä ihailemaan Koitelinkosken maisemia. Jääköön jotakin seuraavaankin kertaan ????.
Skippaan myös jotkut itsestään selvät kohteet, kuten Nallikarin, ja keskityn keskustan lähellä sijaitseviin suosikkikohteisiini. Nämä reitit ja kohteet soveltuvat myös kouluikäisille lapsille. Oulu on mainio koko perheen lomakohde!
1. Hupisaaret – kaupungin vihreä sydän
Hupisaarten kaupunginpuisto meren ja Oulujoen yhtymäkohdassa tunnetaan valkoisista siroista silloistaan, lammistaan ja kauniisti solisevista puroistaan. Hupisaarten alue käsittää useita saaria Merikosken voimalaitospadon alapuolella.
Kävelytiet ja valkoiset puusillat rakennettiin Hupisaarille 1860-luvulla. Siitä lähtien Hupisaaret on toiminut Oulun kaupunginpuistona ja kaupungin suosittuna vihreänä sydämenä. Tuiran ja Hupisaaret yhdistävä rumankaunis Patosilta sieltä avautuvine näköaloineen on sekin käymisen arvoinen paikka. Pato on yöllä upeasti valaistu.
Pohjoisin saarista on Patosillan luona oleva Lasaretinsaari, joka on saanut nimensä vanhasta lääninsairaalasta. Nykyisin siinä sijaitsee kuntoutus- ja konferenssitila Lasaretti. Alueen rakennukset ovat sekoitus vanhaa klassista rakennustyyliä sekä punatiilestä rakennettuja kertaustyylejä.
Wikipedian mukaan saarta asutti 1600-luvulla Rysän suku, minkä mukaan saaren ensimmäinen nimi olikin Rysänsaari – tosin 1840-luvun kartassa nimenä oli Ryssänsaari.
1700-luvulla saaresta tuli Polttimosaari, kun Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa III:n perusti sinne kruununpolttimon. Maaherra asui saarella Oulun tultua läänin pääkaupungiksi vuonna 1776, joten se tunnettiin näihin aikoihin myös Maaherransaarena. Polttimon päärakennus toimi maaherran virka-asuntona.
Maaherran virka-asunnossa vieraili useita tunnettuja henkilöitä: vuonna 1779 tutkimusmatkailija siellä asui Giuseppe Acerbi, kolme vuotta myöhemmin kuningas Kustaa IV Adolf puolisoineen ja vuonna 1819 keisari Aleksanteri I.
Suomen Sodan vuosina 1808–1809 Lasaretinsaarelle perustettiin sotasairaala. Vuonna 1834 maaherran virkatalo muutettiin kaupunginsairaalaksi ja saari sai samalla nykyisen nimensä.
2. Oulu lapsiperheille: lasten suosikit Kiikkusaari ja Ainola
Veljenpoikani Vilho ja hänen sisarensa Helmi viihtyvät parhaiten Kiikkusaaressa, josta löytyy isommillekin lapsille sopiva monipuolinen leikkikenttä, lintulammikko ja lintujen ruokintapaikka, kasvihuone, kasvihuoneeseen tehty viihtyisä kahvila kaktuskokoelmineen sekä ruusutarha. Takuuvarmoja hittejä ovat myös rannassa sijaitsevat ikivanhat kiipeilypuut!
Pakolansaaren eli Ainolan ja Kiikkusaaren välissä on pikkuruinen Paratiisisaari, josta löytyy kesällä kauniita kukkaistutuksia ja penkkejä. Paratiisisaarelta pääsee Ainolaan ja Pohjois-Pohjanmaan museoon. Sinne on lapsille vapaa pääsy.
Lokakuussa 2020 Koiramäki-näyttely oli remontissa, mutta saimme helposti tunnin kulumaan pohjakerroksen historiallisen näyttelyn ja vuoden 1938 Oulua esittävän valtavan kokoisen pienoisnäyttelyn parissa, kakkoskerroksen puku- ja sisustusnäyttelyssä, jossa metsästimme näyttelyyn piilotettuja hiiriä, sekä yläkerran meriaiheisessa näyttelyssä.
Hieman kyllä suretti, kun näin museossa valokuvan, joka esitti upeaa Ainola-huvilaa. Se oli sijainnut museon paikalla vielä sata vuotta sitten. Sen ja ympäröivän puutarhan rakennutti kauppaneuvos Hemming Åström. Huvila valmistui vuonna 1888. Oululaiset kutsuivat koristeellista huvilaa ”Piparkakkutaloksi”.
Huvila, kirjasto, arkisto ja Samuli Paulaharjun sinne keräämä Lapin kokoelma tuhoutuivat tulipalossa heinäkuussa 1929. Sen jälkeen saarelle rakennettiin nykyinen yksinkertainen, monikerroksinen kivirakennus.
3. Merellinen Oulu: Kauppatorin, Kiikelin ja Sonnisaaren tunnelma kiehtoo ympäri vuoden
Ainolasta pääsee kätevästi kävellen Merikosken sillan alta Pokkisen puiston kautta Kauppatorille. Kesällä se on Oulun kiistaton keskus sekä päivä- että ilta-aikaan.
Syksyn tultua torikauppiaat pakkaavat teltat ja kamat kasaan ja tori autioituu. Elämä siirtyy sisätiloihin, Kauppahalliin, aittoihin sekä Kauppatoria reunustaviin ravintoloihin.
Oulun Kauppahalli on myös hiljentynyt vanhoista ajoista. Paikallisten ystävieni mukaan Oulun kaupunki nosti hallin tilavuokrat pilviin ja osa – minun mielestäni kiinnostavimmat kaupat – äänestivät jaloillaan. Toivottavasti kaunis ja valoisa Kauppahalli vielä vilkastuu!
Lokakuussa 2020 Kauppatori onremontissa Kauppahallin ja rannan välisellä alueella. Toivottavasti remontin valmistuttua yorinranta palaa ennalleen ja oululaisten ja turistien olohuoneeksi ensi kesäksi.
Torinrantaa reunustavat kauniit vanhat puurakennukset. Välissä on rumia uusia rakennuksia, mutta säilyneet rakennukset luovat kuvaa vanhasta rantakadusta. Kadun upein rakennus on Uusi seurahuone, vanha Susiteetti, jossa sijaitsee Petrellin Saluuna -niminen kiva aikuisten baari. Siellä on usein elävää musiikkia ja ainakin ennen koronaa paikka oli silloin kuin ammuttu täyteen.
Toinen suosikkibaarini Kauppatorilla on pieni ja tunnelmallinen Karaoke-Aitta. Kahviloista tykkään eniten Pannukakkutalosta ja sen suolaisista ja makeista pannukakuista sekä Kauppatorin Kahvilamakasiinista. Sen edustalla on kesäaikaan Torinrannan toiseksi suosituin terassi (tai patio oululaisittain) Bar Cafe Keltaisen Aitan ohella.
Torinrannasta on helppoa lähteä vasemmalle punaisten ranta-aittojen ja merenrannan välistä kohti Kiikeliä. Pieni saari on nopeasti kierretty, ja Meritullsita matka jatkuu rantaa myötäillen kohti Kuusiluotoa ja Hollihakaa.
Seuraava mukava pikkusaari on Sonnisaari, jonka kiertää myös muutamassa minuutissa. Seuraavaksi kannattaa poiketa hieman kaupunkiin päin ja käydä ihailemassa komeaa jugendtyylistä Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiota, entistä Kuusiluodon lukiota.
Arkkitehti Viktor J. Sucksdorffin suunnittelema rakennus valmistui 2008. Nelikerroksisessa jugendkoulussa näkyy kansallisromanttisia ja karelianistisia vaikutteita.
Koulun ympärillä Kuusiluodossa on muutamia kauniita vanhoja puutalokortteleita, esimerkiksi Maunonkadulla, Saarankadulla, Merikadulla ja Nummikadulla. Niissä tavoittaa vanhan käsityöläisten ja merimiesten Kuusiluodon henkeä.
Kierros on hyvä päättää Hollihaan avaraan puistoon, josta voi kääntyä takaisin. Lenkki on lasten kanssa kiva, koska se on lyhyt ja hyvällä säällä voi jäädä Hollihaan leikkipuistoon leikkimään ennen kääntymistä takaisin.
4. Lenkkeilijän Oulu: Pikisaaren, Kanavarannan, Kuusisaaren, Raatin ja Linnasaaren kierros
Kesäaikaan tämä lenkki on parhaimmillaan juosten, pyörällä tai rullaluistimilla. Syksyllä, talvella ja keväällä tämä on kaunis kävelylenkki, jonka varrella on runsaasti näkemistä, varsinkin kaunista merenrantaa. Lenkin voi kiertää kumpaankin suuntaan. Kuusisaaresta lähtiessä autoon voi pakata muutaman pikkuhalon ja makkaraa, jota paistaa lenkin päätteeksi.
Lenkin voi myös aloittaa Kauppatorilta teatteri- ja kirjastorakennusten välistä. Pikisaaressa heti sillan jälkeen oikealla on punahirsinen ravintola Sokeri-Jussin Kievari, jossa kannattaa käydä lasillisella, kahvilla tai illalla hyvässä seurassa syömässä. Ihana vanha ja tunnelmallinen paikka!
Pikisaarentiellä sadan metrin päässä oikealla on kesäisin avoinna oleva Merimiehenkotimuseo, joka on myös Oulun vanhin rakennus. Se on rakennettu vuosina 1737–1739 alun perin tullituvaksi Liminkaan johtavan tien varteen silloin Oulun etelälaidalle. Pikkutullien perinnän loputtua vuonna 1808 tullitupa siirrettiin Kirkko- ja Nummikadun kulmaan, jossa se oli aina vuoteen 1983. Silloin se siirrettiin Pikisaareen.
Pikisaarentien päätyttyä Pikisaari muuttuu Korkiasaareksi ja tie muuttuu pyörätieksi sukeltaen metsään. Samaisella pyörätiellä lähes törmäsin kymmenen vuotta sitten aamuyöllä isoon hirveen. Pysähdyin pyörälläni kuin seinään. Siinä sitten minä ja isosarvinen hirvi paistettiin hetki särkeä, ennen kuin hirvi rymisteli metsään. Huh, se oli pelottava tilanne!
Metsästä pyörätie ylittää siltaa pitkin taas meren jatkuen Hietasaareen. Pyörällä voi piipahtaa Nallikarissa, kävellen siitä tulee muutaman kilometrin lenkki. Kävelijä kääntyykin sillan jälkeen oikealle seuraten merenrantaa.
Hietasaaresta reitti kulkee Länsi-Tuiraan Hietasaarensillan yli Salmenrantaa ja Tukkisaaren rantaa myötäillen. Tukkisaaressa on nälkäisille myös grillauspaikka. Kesällä siellä voi pestä mattoja.
Illalla reitti on Tuiranväylän kohdalla parhaimmillaan, kun Tuiran ja Toivoniemen välinen kanava ja voimalaitos on valaistu kauniisti. Toivoniemestä reitti vie Kuusisaareen (joka on vedetty valitettavasti aivan sileäksi, mutta sinnekin on rakennettu grillauspaikkoja, siisti bajamajakin löytyy), Raattiin ja joko Pikisaaren tai Linnasaaren kautta takaisin torinrantaan.
Oulusta riittäisi vaikka kuinka paljon asiaa, mutta nyt loppuu jo puhti kesken. Otan mielelläni vastaan lisää vinkkejä syksyiseen ja talviseen Ouluun. Vinkkaa ja kommentoi! Voit tutustua myös syksyisen Oulun tarjontaan Visit Oulun sivuilta https://visitoulu.fi/syksy/
PS. Sharing is caring eli jos koet vinkit hyödyllisiksi muillekin, jaa niitä eteenpäin alla olevista somepainikkeista!
PPS. Joko olet lukenut vanhan postaukseni Oulun ja Tampereen eroista kesäkaupunkeina? Siihen pääset tästä linkistä.
Olipa kiva katsaus entisen kotikaupungin ulkoilureitteihin ja rakennuksiin! Maisemat on kovin tuttuja, mutta tässä tuli mielenkiintoista historiatietoa mukana. Pimeimpään syksyaikaan on kyllä hieman vaikea antaa vinkkejä – noita samoja polkuja ja lisäksi muun muassa jokirannan pyöräteitä, Hietasaaren luontopolkuja ja Iinatin / Hiirosen kuntoreittejä on tullut kulutettua vuodenajasta ja säästä riippumatta. Niin ja kauniita puutaloalueita löytyy keskustan läheltä Pikisaaren lisäksi ainakin Raksilasta, Välivainiolta ja Kuusiluodosta.
Oulu on itselleni melko tuntematon kaupunki, ohitse olen usein kyllä ajanut, mutta jostain syystä en ole koskaan pysähtynyt tutustumaan paremmin. Ehkä ensi kerralla! :)
Jos menet ensimmäistä kertaa Ouluun, silloin suosittelen käymään kesällä ja vuokraamaan vaikka pyörän!
Merellinen Oulu on kauneinta eli pyöräretki Kauppatorilta Nallikariin ja Toivoniemen kautta takaisin ja sitten Hupisaarille antaa jo tosi hyvän kuvan Oulusta. Myös Oulujokea myötäilevtä pyöräretket ovat hienoja.
Syksyllä ja talvella kaupunki avautuu uudelle kävijälle hitaammin, koska kaupunkilaiset siirtyvät sisätiloihin. Kesäaikaan oululaiset ovat hilpeitä ja helposti lähestyttäviä – kuten suomalaiset yleensäkin!
Toisaalta Oulu on kaunis keskellä talveakin, kun meri jäätyy ja kaikki on valkoista. Pohjolan valkoinen kaupunki on silloinkin nimensä veroinen – ei vain keskikesän yöttöminä öinä!