Löysimme viime syksynä mieheni kanssa Tori.fi -sivustolta TOP10 Matkatarjousten edullisen viikonloppumatkan Espanjan Costa Bravalle Lloret de Mariin. En ollut koskaan kuullutkaan paikasta, mutta googlettamalla kävi ilmi, että se on eurooppalaisten suosima bilekaupunki kauniin rantakaistaleen varrella. Kun neljän tähden, juuri remontoidun hotellin sekä lentojen hinta lentäkenttäkuljetuksineen oli neljälle yölle vain 290 euroa henkilö, päätimme ottaa riskin ja varasimme matkan. Ja se kannatti. Lento kesti vain neljä tuntia, ja hyvien ohjeiden ansiosta löysimme kuljetuksiinkin kivuttomasti Barcelonan kentällä. Kuten pakettimatkalla yleensä, paljon aikaa meni kuitenkin odotteluun. Ja lentokenttäkuljetus Barcelonan ruuhkasta 90 kilometriä Lloretiin tuntui vievän ikuisuuden – varsinkin kun vessahätä oli kova…

Hotelli Delamar – vain aikuisille

Hotelli oli aivan pelipaikoilla diskokadun varrella ja 100 metriä upealta rantakadulta. Remontoitu hotelli oli kodikkaampi, kuin kuvista olisi voinut päätellä. Valkoista juu, mutta paljon kivoja yksityiskohtia. Ja ennen kaikkea puhdasta! Huone oli aika pieni, kuten myös kattouima-allas, mutta ihan riittävän kokoisia meille. Kattoterassilla oli kivaa hissimusiikkia ja oma kattobaari, jees! Aamupala oli enemmän kuin runsas, ja kuohuviiniäkin oli joka aamu tarjolla. Mahtavinta oli, että aamiaista tarjottiin klo 12 saakka. Myöhään syödyllä aamiaisella ja välipala-batatas bravaksilla pärjästi illalliseen asti.   Hotelli tarjosi asiakkaille myös joka aamupäivä ilmaisen joogatunnin ja iltapäivällä viiniä ja juustoja alakerran uima-allasbaarissa. Huoneessa oli kaikki tarvittava ja ennen kaikkea mahtava suihkunpaine! Hyvä äänieristys piti huolta siitä, että diskokadun meteli ei kantautunut huoneisiin. Siivooja piti joka päivä paikat kunnossa. Kaiken kaikkiaan hotelli Delamar oli enemmän kuin hintansa väärti!

Mahtavat patikointimahdollisuudet

Reilun kilometrin mittaisen kauniin rantakadun molemmista päistä lähti kivetty polku lähikyliin. Kävimme ensimmäisenä päivänä Fenalsin rantakadulla ja sen päässä San Clothilden puutarhassa. Kävelimme siis yhteensä yli neljä tuntia! San Joanin linnakkeessa emme käyneet vaikka ohi kiipesimmekin, koska hieno ilma kannusti pikemminkin kävelemiseen. Oli mukavaa, kun ei ollut liian kuuma, noin 20 astetta. Vieressä välkkyi lähes turkoosi meri. Kaunista! Seuraavana päivänä lähdimme Lloretin rantakadun vasemmasta päästä 1932 rakennetun linnan vierestä Tossa del Marin suuntaan. Kun pääsimme kallion läpi tehdyn tunnelin läpi, edessä oli kunnon portaat – ei heikkokuntoisille! Koska kummankin jalat olivat hellinä eilisestä, emme jatkaneet kuin pari poukamaa eteenpäin. Tossa del Mariin olisi ollut 12 kilometriä, mutta omat päkiät ja aviomiehen polvet eivät enää jaksaneet pitemmälle.

Ruokapaikkoja joka makuun

Koska Lloret de Mar on noin 32 000 asukkaan kaupunki, ruokapaikkoja löytyy pikaruokaloista neljän tähden ravintoloihin. Varsinkin vanhan kaupungin kujilla riittää valikoimaa. Me testasimme Can Boletin, jossa sain elämäni parasta ankankoipea – kastike oli vain aika tuhti ja itse tehdyt ranskalaiset ilmeisesti uusista perunoista, eli ei niin hyviä. Mies tykkäsi pihvistään myös kovasti. Kun menimme ravintolaan yhdeksän jälkeen, siellä oli vain pari rouvaa. Yhdentoista jälkeen yläkerta oli melkein täynnä häliseviä paikallisia, jotka söivät lähes kaikki mereneläviä. Hyvä merkki sekin! Ruoat olivat noin 20 euron pintaan. Seuraavana päivänä eli syntymäpäivänäni menimme kalaruoasta tunnettuun La Lonjaan. Siellä otimme kalamenun, joka olikin sitten melkoinen elämys 39 euron hintaan! Siihen kuului kolme ruokalajia / hlö, eli alkuruoaksi sai kumpikin valita viisi tapasta tai mereneläväsalaatin, pääruoaksi tuli valtava merenelävätarjotin

Cocktail-baari Bluessa oli kunnon kokoiset juomat! Ja 2 lasia sangriaa ja patatas bravakset 6 eurolla.

ja jälkiruoan sai valita listasta. Ihan kaikkea ei jaksanut kumpikaan syödä, toki jokaista sorttia maisteltiin! Seuraavana iltana mieli teki pintxoja, joten suuntasimme niihin erikoistuneeseen El Romani -ravintolaan. Valikoima oli ok, mutta ei lähellekään Barcelonan tai Sitgesin tasoa. Hinnatkin olivat kalliimmat. Viimeisenä iltana suuntasimme iltapäivän sangrakannullisesta mieleen jääneeseen, Tripadvisorissakin suositeltuun Sa Xarxaan, jossa ystävällinen tarjoilijaherra oli esitellyt meille ruokalistaa. Pettymys oli kuitenkin illalla melkoinen, kun possu oli aivan kauhean rasvaista ja annos puolet siitä mitä kuvassa, lohi oli selvästi paketista eikä Patatas Bravaskaan yltänyt lemppari rantaravintolamme Bluen tasolle. Ja maksoi enemmän – Bluessa saimme kaksi lasia Sangriaa ja maistuvat Patatas Bravakset yhteensä kuudella eurolla. Hyvä välipala!

Äkkilähtö keskellä yötä

Meressä emme ehtineet käydä uimassa emmekä testaamassa alakerran uima-allasta – Tossa de Marista puhumattakaan, sillä meille tuli äkkilähtö. Jostain syystä mielemme oli muokannut matkan kestoksi neljä kokonaista päivää kolmen sijasta, joten heräsimme maanantain ja tiistain välisenä yönä kahden ja kolmen välillä siihen, että puhelin soi. Nostin unenpöpperöisenä luurin, ja toisessa päässä kärsimätön miehenääni kertoo, että kyyti odottaa. ”Mikä kyyti? Meidän lähtömmehän on vasta huomenna tähän aikaan”, ihmettelin aivot sumeina. No, siinä välissä kun sain tarkistettua asian puhelimesta (paperidokumentit olin tietenkin jo hukannut), kyyti oli mennyt. Hmmm… Lähdin alakertaan selvittämään hotellin vastaanotosta mahdollisia kyytejä Barcelonan kentälle niin, että ehtisimme kahdeksan lennolle. Niitä ei ollut, joten tilasimme taksin, 160 euroa. Jostain syystä koko tilanne tuntui vain huvittavalta. Olen työskennellyt matkaoppaana Roomassa, joten aikamoinen kämmi… Toisaalta matka oli niin halpa, että jos yksi päivä altaalla / rannalla / Tossa de Marissa jäi kokematta, se ei ollut kovin paha. Totesin kuitenkin, että ensi kerralla lähdetään vain viikon matkalle, ettei lähtöpäivä unohdu! Muuten kolme päivää näin pienessä kohteessa oli riittävä. Mies oli pakannut alhaalla ollessani laukut, ja kello oli vasta puoli neljä. Joimme rauhassa kahvit ja otimme taksin. Olimme kentällä vajaassa 1,5 tunnissa ja kello kahdeksalta kone lähti kohti Suomea. Mies hoksasi, että onneksi emme lähteneet matkalla tutustumamme pariskunnan Riston ja Heidin kanssa bilettämään diskoon, vaikka he houkuttelivat – olisi jäänyt paluulentokin välistä!