Tiesitkö, että kävely metsässä auttaa myös kaamosmasennukseen? Olen hakenut perinteisesti iloa marraskuuhun Kanarian auringosta tai varaamalla helmikuuksi matkan etelään. Tänä vuonna se ei ole koronan vuoksi mahdollista. Helmikuu pelottaa jo nyt, kun en pääsekään sydäntalvea pakoon etelän aurinkoon. Niinpä yritän pitää mielialaa korkealla lenkkeilemässä metsässä.
Tässä blogissa tarkoitukseni ei siis ole usuttaa ketään pinkomaan metsässä henkihieverissä ja sykemittari tapissa (toki sekin on ok, jos siitä tykkää ????). Päinvastoin. Kun jouduin lääkekuurille selkäni vuoksi, lääkäri käski leppoisille lenkeille ja kokeilemaan joogaa. Jouduin opettelemaan ottamaan iisisti, mikä on aika mukavaa!
Jooga on vielä kokeilematta, mutta olen saanut kävelylenkeistä aivan uudenlaista virtaa. Istun työni vuoksi niin paljon, että tuntuu hyvältä huoltaa selkää ja mieltä ulkoilmassa. Olen jo valinnut YouTubesta pari mukavaa joogavideota testiin. Ehkä loppuviikosta :)
Olen vakaasti päättänyt, että tänä vuonna en anna harmaan sään masentaa, vaan käyn vähintään pari-kolme kertaa viikossa ulkona kävelylenkillä läpi talven – ja kunhan selkä paranee, alan tehdä taas myös porrastreenejä!
Tässä minun vinkkini mukaville alkutalven kävelylenkeille:
1. Kävele ystävän kanssa tai sovi puhelinkävelytreffit
En ole koskaan aiemmin ollut mikään iltalenkkeilyn ystävä. Saan virtaa auringosta tai ainakin päivänvalosta. Lisäksi kävely pimeällä on maalla aika ankeaa otsalampun valossa. Maalta takaisin kaupunkiin muuttaneena pelkään myös lenkkeillä illalla metsässä, vaikka täällä onkin katuvalot.
Ei siis ihme, että kävely meinasi tänä iltanakin jäädä välistä. Onneksi olin sopinut ystäväni Päivin kanssa puhelintreffit viideksi iltakävelyn merkeissä!
Olin laittanut herätyksen varttia vaille, joten siinä vaiheessa, kun Päivi viideltä soitti, olin jo lenkkeilykamppeissa autossa matkalla kohti Tohlopin uimarantaa (laiskuutta, sinne on Lamminpäästä vain vajaa kilometri!).
Kun aloitin Tohloppijärveä ympäröivän lenkin katuvalojen täplittämällä pyörätiellä, vastaranta valoineen näytti olevan kaukana. Mietin hetken, että apua! Nyt on pitkä lenkki edessä. Pimeys ei kuitenkaan pelottanut, kun oli kaveri kuulokkeiden toisessa päässä.
Kävely lähti liikkeelle kuin huomaamatta ystävän kanssa turistessa. Oli siinä ja siinä, että hoksasin välillä ihailla upeita maisemia kuulumisten vaihtamisen lomassa! Lenkin loppupuolella tuntui, että matka loppui kesken, joten kiipesin Tohloppijärven taakse harjulle pidentämään lenkkiä.
Muutama kilometri hujahti vajaassa tunnissa kuin huomaamatta. Olisin mielelläni kävellyt vielä hieman pitempäänkin, mutta olin jo tullut takaisin autolle, kun Päivin piti lopettaa puhelu. Niinpä jatkoin kotona kevyen lihaskunto-osuuden ja venyttelyn parissa samalla kun kuuntelin hyvää musiikkia.
Päivän lievästi alavireinen fiilis vaihtui kävelylenkin jälkeiseen energiapuuskaan: kävin suihkussa, ripustin keittiön ikkunaan jouluvalot ja laitoin pyykkikoneen päälle. Nyt on mukavaa mussuttaa päivällistä television ääressä ja kirjoittaa blogia ????.
2. Kävely eri paikoissa antaa virtaa
Olen sitä tyyppiä, että kyllästyn helposti. Tutut naapurikadut eivät jaksa montaa kertaa peräkkäin innostaa ja Teivon portaat ja ylä- sekä alamäetkin ovat selkäkipuisena riskaabeli vaihtoehto. Siksi vaihtelen kävelyreittejä fiiliksen, selän kunnon ja oman jaksamiseni mukaan.
Vaikka läheiseltä Soppeenharjulta löytyy lukemattomia mukavia ja vaihtelevia reittejä, haluan käydä muuallakin lenkillä. Tänään kävin kiertämässä Tohloppijärven lenkin, seuraavaksi suunnittelen kiertäväni Ylöjärvellä Veittijärven lenkin. Syyskuussa nautin valtavasti Hervannan Suolijärven lenkistä kirkkaassa syysauringossa.
Jos olet luvannut itsellesi käydä joka päivä tai x kertaa viikossa lenkillä, mutta lähikadut eivät nappaa, valitse lenkki fiiliksen mukaan. Googlaa kotikuntasi tai -kaupunkisi ulkoilureittejä, valitse niistä kiinnostavin ja hyppää auton, bussin tai pyörän kyytiin. Voit löytää kotipaikkakunnaltasi uusia, hienoja juttuja – kauniita maisemia, upeita taloja tai tunnelmallisia vanhoja kortteleita!
3. Kuuntele äänikirjaa tai lempimusiikkiasi
Jos et millään jaksaisi lähteä lenkille etkä saa lenkkeilykaveria edes puhelimen välityksellä, kuuntele äänikirjaa, jotain kivaa podcastia tai lempimusiikkiasi. Minulle on käynyt niin, että olen jopa innostunut juoksemaan hyvän biisin tahdissa!
Joskus äänikirja tai podcast voi olla niin hyvä, että haluatkin kävellä ekstrakilometrin tai pari. Joskus taas on ihanaa kävellä hiljaisuudessa tuulta ja lintujen laulua kuunnellen. Kävely on myös omanlaistaan meditaatiota, kun voit käydä keskustelua itsesi kanssa. Tai olla vain hiljaa. Monet murheet ja huolet ratkeavat kuin itsestään lenkkipolulla.
4. Panosta mukaviin lenkkeilyvarusteisiin
Monelle tämä olisi ollut varmaankin otsikko number one, mutta minun mielestäni kävelylenkit onnistuvat aivan tavallisillakin vaatteilla, kunhan kengät ovat hyvät.
On kuitenkin totta, että kun olet asianmukaisesti pukeutunut, kävely on mukavaa huonollakin säällä. No, okei, myönnän etten itsekään lenkkeile lumituiskussa, myrskyssä tai kovassa vesisateessa! Kova tuulikaan ei ole minun juttuni. Lempeä lumi- tai tihkusade ei haittaa.
Tärkeintä ovat kuitenkin mukavat kengät. Talvilenkkarit ovat minulle must ja jos lähden epätasaisille, kivisille ja juurakkoisille metsäpoluille, leikattu nilkkani kiittää tukevista maastokengistä.
Koska puhelimen on aika iso, ostin sille vyölaukun, johon saan myös pienen vesipullon. Aikaisemmin minulla oli aina mukana pieni selkäreppu, mutta sieltä on hankalaa ottaa puhelin esille, jos haluan ottaa valokuvia.
Panostin myös pari vuotta sitten mukaviin ja laadukkaisiin kuulokkeisiin, joilla voin vaihtaa musiikkikappaletta tai muuttaa äänenvoimakkuutta kuuloketta napauttamalla. Varsinkin juoksulenkeillä ja porrastreeneissä on ihanaa kuunnella teknoa, kun bassot jytisevät oikein kunnolla!
5. Yhdistä kävely hyötyliikuntaan – tai vaihtele lajeja!
Joskus kävelylenkki ei nappaa. Silloin kannattaa miettiä, voitko yhdistää sen työmatkaliikuntaan tai muuhun hyötyliikuntaan.
Jos kuljet bussilla töihin, kävele muutama pysäkinväli pitempään, ennen kuin hyppäät kyytiin. Jos pyöräilet töihin, onneksi olkoon, saat todennäköisesti päivittäisen lenkin sitäkin kautta. Joskus taas hyvä syy reippaalle lenkille löytyy kauppareissusta tai kaverin luona kyläilystä.
Joskus kävelykin voi alkaa kyllästyttää. Silloin voit vaihtaa lenkin pyöräretkeen, porrastreeniin tai kokeilla jopa intervallitreeniä juoksemalla pienen matkan ja taas kävelemällä hetken. Eikä varmasti haittaa kokeilla kotijumppaakaan, jos ulkona on koiranilma! YouTube ja Instagram ovat täynnä inspiroivia jumppa- ja tanssivideoita. Sekä burleskia ja muuta mukavaa. Ei muuta kuin nupit kaakkoon ja bileet käyntiin!
6. Palkitse itseäsi siitä, että pääsit liikkeelle
Useimmiten lenkki itsessään on palkitseva ja sen jälkeen kroppa tuntuu olevan täynnä energiaa. Sitä on kuitenkin vaikeaa muistaa, kun töiden jälkeen väsyttää eikä kävely voisi vähempää kiinnostaa. Silloin voit lahjoa itsesi liikkeelle lupaamalla itsellesi lenkin jälkeisen kylvyn, herkullisen illallisen sekä kynttiläillan sohvanpohjalla hyvän romaanin tai lempparisarjan. Lenkin jälkeen illalla voi ottaa pari palaa suklaatakin hyvällä omalla tunnolla, jos sitä tekee mieli!
Marraskuu on sen verran masentavaa ja pimeää aikaa, että kaikki keinot ovat sallittuja. Jos laihdutat, kannattaa muistaa, että silloinkin pieni herkuttelu on hyvästä. Kaiken kieltävä dieetti aiheuttaa vain lisää mielihaluja. Kun emme saa marraskuussa aurinkoa, on jo mielenterveydenkin kannalta tärkeää saada iloa arjen pienistä asioista. Kohtuudella kuitenkin!
PS. Luitko jo edellisen postaukseni seitsemästä vinkistä, joilla voit selättää kaamosmasennuksen? Siihen pääset tästä linkistä.
Lisätietoa kaamosmasennuksen oireista ja hoidosta saat myös tästä linkistä.
Ihanaa marraskuuta ja joulun odotusta! Minä laitoin jo ensimmäiset jouluvalot ikkunaan????.
Olen suurimmassa osassa asioista eri mieltä, paitsi että Suomen metsä on kaunis ja inspiroiva paikka. En koskaan kuuntele musiikkia tai äänikirjoja kävellessä, vaan metsän ääniä. En palkitse itseäni, koska lenkki on itsestään palkitseva asia. Eikä minua masenna marraskuisin: Suomessa asuessani meillä oli ennen Joulua aika hirvee kiire, ja nyt kun olen täysipäiväinen diginomadi, en pääse masentumaan näissä maisemissa. Täällä ei kyllä ole metsää, mutta kaikkea muuta löytyy kiitettävästi. Tässä on ne meidän marraskuiset maisemat:
https://viaperasperaadastra.com/2020/11/17/meri-paivan-inspiraatiokuva/
Kiitos kommentistasi! Eri mieltä toki saa olla, mutta et ilmeisesti lukenut kovin tarkasti postaustani. En minäkään aina kuuntele lenkeillä musiikkia tai äänikirjoja, vain silloin, kun lähteminen tuntuu vaikealta. Usein nautin luonnon äänistä kuten tuulen kohinasta puissa, kuten blogissakin sanoin. Totesin myös postauksessani, että kävelylenkki on usein itsessään palkitseva asia, mutta jos lähteminen on ollut työn takana ja innostuukin tekemään pitkän lenkin, on ihanaa palkita itsensä kylvyllä, suklaalla tai jollakin muulla hemmottelulla. Nauti Gozon auringosta, sitä ei meillä tähän aikaan vuodesta liiemmin ole! Siksi nautiskelen metsässä pelkästä päivänvalostakin, sillä siitä saa myös virtaa (jota haen myös kirkasvalolampuista). Haaveilen itsekin diginomadin elämästä, mutta se ei ole tällä hetkellä mahdollista. Nauti minunkin puolestani hienosta elämäntyylistä!
Minä vaan olen niitä “kaikista eri mieltä”-ihmisiä :) Olen kyllä lukenut postauksesi aika tarkkaan, mutta kommentti oli vähän yksipuolinen. Sorry! Ensi kerran kirjoitan perusteellisemmin. Minulla on moneen asiaan toden teolla poikkeava mielipide, joka johtuu osittain meidän elämäntyylistä.
Diginomadius on aika vaativa elämäntehtävä, joten suosittelen lämpimästi tutustua toisten kokemuksiin ennen tuumasta toimeen ryhtymistä :) . Suomalaisia diginomadeja on suhteellisen vähän, mutta yhteisö on tiivis ja avulias. Näin pääset välttämään monia vedenalaisia kiviä, joihin me olimme jo törmänneet. Eihän sitä ikinä tiedä, voi olla että se mahdollisuus tulee vastaan nopeammin kun kuvitteletkaan.
Aurinkoista viikonloppua!
Moikka, on hyvä, että diginomadi-elämän varjopuoliakin tuodaan esille. Minä haaveilen pikemminkin osa-aikaisesta diginomadin elämästä – siitä, että saisin asua marraskuussa pari viikkoa ulkomailla sekä tammi- ja helmikuun. Rakastan Suomen vuodenaikoja, varsinkin kevättalvea, kesää ja syksyä, joten en haluaisi asua ulkomailla pysyvästi. Minusta on kuitenkin mahtavaa lukea ”oikeiden” diginomadien kokemuksia heidän elämästään siltä varalta, että voin joskus elää pari kuukautta taas ulkomailla.
Aurinkoa ei täällä Ylöjärven perukoilla tänään näy, paksua usvaa ja vähäisen lumen täplittämään peltoa kylläkin. Aurinkoa sinne Maltalle kuitenkin!
Tuo puhelintreffi kaverin kanssa on kyllä hieno juttu. Mulla oli joskus saunailta kaverin kanssa. Minä toisessa kaupungissa omassa saunassa ja hän omassaan toisaalla. Siinä me istuttiin saunomassa luurit korvalla varmaan pari tuntia. Aika meni rattoisasti ja tuli parannettua maailmaa.
Tykkään myös itse liikkua luonnossa ja ilman sykemittaria. Otan mieluummin kameran mukaan. Silloin tulee tarkkailtua ja pysähdeltyä, oltua enemmän läsnä luonnon kanssa.
Kiitos positiivisesta kirjoituksesta :)
Hyviä vinkkejä olet koonnut!???? Ihanaa marraskuun loppua myös sinne.
Moikka! Kiva, että tykkäsit :) Leppoisaa marraskuuta sinullekin!
Moikka,
kiitos kommentista! Nuo saunatreffit kuulostavat hauskoilta! Minulla on paljon ystäviä ja sukulaisia Oulussa, joiden kanssa saunomme siellä tuntikausia. Mitäköhän iPhone tykkää kosteasta ja kuumasta saunasta :)
Minäkin tykkään kuvata kävelyreissuilla, joskin mukana on vain puhelin. Siitä huolimatta on hienoa ikuistaa kauniita näkymiä matkan varrelta :)