Unelmat toteutuvat vain, kun et anna periksi!

(Julkaisu sisältää mainoslinkkejä. Mainoslinkit on merkitty *-merkillä)

Unelmat toteutuvat vain niille, jotka kulkevat niitä päin ja pitävät unelmistaan kiinni vastoinkäymisistä huolimatta. Kirjoitin viime viikon postauksessani, miten hyviä me ihmiset olemme keksimään tekosyitä unelmien toteuttamiselle. Suunnittelemme ja varmistelemme loputtomiin sen sijaan, että otamme epäonnistumisen riskin ja toimimme. (Pääset Unelmia voi toteuttaa vain tekemällä -postaukseen tästä linkistä)

Kerroin aiemmin myös vuosia vanhoista unelmistani olla yksi Suomen parhaista esiintymiskouluttajista sekä tehdä esiintymistaidon verkkokurssi. Kerroin myös siitä, miten unelmat hautautuivat, kun sen aikainen yhteistyökumppanini sai rahoituksen omille yrityksilleen ja keskittyi oman bisneksensä kasvattamiseen. Minulla ei riittänyt rahkeita ja resursseja toteuttaa kurssia yksin.

Toteuttamattomat unelmat jäväti vaivaamaan – varsinkin nyt koronakeväällä, kun Tampere-talon koulutuksemme yhteistyökumppanini kanssa siirtyivät syksyyn. Passiivista tuloa olisi tullut edes verkkokoulutuksista, jos olisin sellaisen tehnyt.

Tamperelainen kilpaileva esiintymiskouluttaja pullautti ulos verkkokurssin muutama kuukausi sitten, mikä sai minut lamaantumaan entisestään ja ajattelemaan, ettei minusta ole mihinkään. Olin lähes valmis antamaan tilaa nuoremmille ja kauniimmille kilpailijoilleni, jotka olivat päässeet askeleen edelleni.

Syy henkiseen alavireisyyteeni löytyy aiemmista vastoinkäymisisistäni. Sen lisäksi, että tuloni putosivat koronan myötä kolmannekseen, menetin Serbian matkan apurahani i ja olin vähällä menettää myös kesätyöskentelyyn varatun kolmen kuukauden apurahan. Pelkäsin toimeentuloni puolesta, mikä ei edistä luovuutta – saati itseluottamusta.

Roikuin apurahan kanssa löysässä hirressä lähes kaksi kuukautta, ennen kuin sain eilen päätöksen siitä, että muutos oli mennyt läpi. Ja kas kummaa – taistelutahtoni ja luovuuteni heräsivät uudelleen! Kun tiesin, että taloudellista huolta ei lähiaikoina ole, voin kanavoida osan energiastani apurahatyöskentelyn lisäksi unelmani toteuttamiseen eli esiintymistaitokoulutuksien viemiseen verkkoon.

Pysy uskollisena itsellesi ja unelmillesi

Apurahasta rohkaistuneena tartuin eilen luuriin ja soitin yhteistyökumppanilleni, jonka yrityksen kanssa olemme tehneet yritykselleni videoita. Tiesin, että hän auttaisi verkkokurssin kanssa. Kun kerroin Matille suunnitelmistani, hän sanoikin ihmetelleensä, miksi olin kätkenyt kynttilääni vakan alle.

Se kohensi itseluottamustani. Tiedän, että olen hyvä esiintyjä ja esiintymiskouluttaja, mutta viime aikoina uskoni on alkanut hiipua. Nyt kun en ole pitkään aikaan päässyt kouluttamaan ja nuoremmat kilpailijat kirivät takavasemmalta ohi, olen alkanut epäillä, olenko sittenkään riittävän hyvä. Tuntui hyvältä saada kannustusta yhteistyökumppanin suusta!

Juhannuksena tyhjensimme ystäväni kanssa viinipulloa heidän maaseutuasunnollaan neljään asti aamuyöllä. Kun kerroin huolistani ja itseluottamuksen puutteestani, hän katsoi minua lämpimästi silmiin ja sanoi kauniisti: ”Eila, sinä olet hyvä ja riität sellaisena kuin nyt olet.”

"Olet hyvä ja riität sellaisena kuin nyt olet." Klikkaa ja Twiittaa

Silloin tajusin, että ikäkriisin ja jatkuvan opiskelun sijasta minun tulee uskoa itseeni ja unelmiin. Ennen kaikkea minun tulee toimia sen sijaan, että vajoan yhä syvemmälle itsesääliin. Jokaisella alalla on kilpailua. Siksi onkin tärkeää, että teen asiat omalla tavallani enkä vertaa itseäni muihin.

On hyvä muistaa, että vaikka Suomi on täynnä minua nuorempia, kauniimpia ja lahjakkaampia ihmisiä, olen pärjännyt esiintymiskouluttajana siksi, että minusta pidetään juuri tällaisena kuin olen.

Me kaikki pidämme erilaisista asioista. Joku tykkää suklaasta, osa vaniljajäätelöstä, osa hedelmäkarkeista. Erilaiset kouluttajat ja koulutustyylit vetoavat erilaisiin koulutettaviin. Meillä on omien alojen ammattilaisina jokaisella oma tyylimme ja hyvä niin.

Tartuin uudella innolla eilen illalla yöpöydällä lojuviin elämäntaito-oppaisiini. Käteni osui Anne Karilahdelta jo vuonna 2014 ilmestynyt *Vapaaksi! Luo itse oma elämäsi -kirja.

Kirjan yhdessä harjoituksessa lukijaa kehotetaan tunnistamaan, mitä hän haluaa, mitä asioita hän haluaa tehdä ja mitä lahjoja ja taitoja hän haluaa hyödyntää. Lisäksi lukijaa kannustettiin miettimään, millaisina hetkinä hän on kokenut onnistuvansa ja olevansa parhaimmillaan.

Tajusin entistä kirkkaammin, että elämäntehtäväni on ohjata, opastaa ja auttaa ihmisiä. Rakastan esiintymiskoulutusten ja -valmennusten pitämistä. On ihanaa auttaa ihmisiä kohti heidän tavoitteitaan ja unelmiaan. Ennen kaikkea on mahtavaa, kun ihmiset voittavat pelkonsa ja onnistuvat puhujina. Se on aina yhtä palkitsevaa.

Nautin eniten kasvokkain kouluttamisesta, mutta haluan auttaa myös heitä, jotka eivät halua tai pysty tulemaan koulutuksiini. Siksi haluan tehdä koulutusta myös verkossa.

Kouluttamisen lisäksi rakastan matkaoppaan työtä ja tarinoiden kertomista. Matkaoppaan työ on avioliitossa hieman haastavaa, joten se unelma on toistaiseksi haudattu. Matkustelenkin yksin ja mieheni kanssa.

Tarinoiden kautta pääsen myös mielikuvitusmatkoille. Siksi opiskelen käsikirjoittamista ja työskentelen toimittajana. Onkin ihanaa, kun saan tänä kesänä kirjoittaa blogin lisäksi televisiodokumenttisarjaa apurahan turvin! Yksi unelmani toteutuu tätä kautta ????.

Hanki (vertais)tukea

Minua on auttanut blogihaaveeni toteuttamisessa Tiia Konttisen Bloggaajasta ammattilaiseksi -kurssi (kurssin sivulle pääset tästä linkistä) sekä siihen liittyvä Facebook-yhteisö. Kun oma osaaminen loppuu, saan yhteisöstä neuvoja ja tukea.

Tsempin ja konkreettisen avun lisäksi ryhmässä saa olla itselle armollinen: aina ei tarvitse jaksaa ja osata, silloin voi kysyä apua. Kohti unelmia pitää osata edetä omassa tahdissa omien voimavarojen mukaan.

Vertaistuki on siksikin tärkeää, että unelmiaan toteuttavat ihmiset ovat oma rotunsa, jota ymmärtävät vain samanlaiset ihmiset. He tsemppaavat ja kannustavat toisiaan.

Siksi olenkin luvannut itselleni, että kun haluan kirjoittaa kirjani loppuun, liityn johonkin kirjoittajaryhmään. Tähän saakka minua on auttanut naapurin Liisa. Hän ei kuitenkaan aseta deadlineja ????. Joskus timantit syntyvät vasta paineessa.

Lisäksi kannattaa hankkia yhteistyökumppaneita, jotka auttavat konkreettisesti unelmien toteuttamisessa. Harva osaa ja jaksaa tehdä kaikkea itse.

Minun tukenani ovat Hyvä Ihme Design -mainostoimiston osaava ja lämminsydäminen AD Minna Hölttä, joka auttaa blogini teknisissä ongelmissa (Minnan sivuille pääset tästä), sekä Trinnon Matti Jääskeläinen, jonka kanssa olemme tehneet yhdessä videoita. Verkkokurssi tehdään Trinnon studiolla Nekalassa Tampereella syksyn aikana  (Digitaalisiin koulutuksiin ja kursseihin erikoistuneesta Trinnosta voit lukea lisää tästä linkistä).

Älä anna pelolle valtaa: ennakoi ja raivaa esteet tieltäsi

Unelmat jäävät unelmiksi, jos pelkää epäonnistumista. Unelmien toteuttaminen on pelottavaa koska silloin pitää laittaa itsensä alttiiksi – minä ainakin pelkään epäonnistumista. Entä jos blogini ei saakaan lukijoita ja kaikki työ on ollut turhaa? Entä jos verkkokurssi ei menekään kaupaksi? Entä jos luovutan liian helposti? Entä jos aika ei riitä? Entä jos onnistun, mitä siitä seuraa?

Minä en ole maailman pitkäjänteisin ihminen, vaan luovutan liian helposti. Siksi olenkin luvannut itselleni, että tällä kertaa hankin itselleni tukijoukkoja ja pyrin ennakoimaan esteet ennalta. Näin voin raivata ne tieltäni ennen kuin ne raivaavat minut!

Yritän ennakoida esteet miettimällä vastauksia edellä esittämiini kysymyksiin. Jos blogini ei saa lukijoita, minun pitää pyytää palautetta, mikä on vikana ja kirjoittaa vaikka toisesta aiheesta. Verkkokurssin voin toteuttaa pala palalta asiakkaiden palautetta kuunnellen. Aikataulun tälle kesälle ja ensi syksylle teen ensi viikolla – ja aion pitää siitä myös kiinni!

Joskus ei vain onnistu, vaikka mitä yrittäisi. Pitää osata myös päästää irti. Silti yrittäminen ja epäonnistuminen ei ole turhaa, koska silloin tiedän, että olen ainakin yrittänyt. Joskus riittää, kun saa rinnalle oikean yhteistyökumppanin tai vain muuttaa tekemisen suuntaa.

Jos ei tee mitään, mikään ei koskaan muutu. Monia kuolevia kaduttaa kuulemma eniten elämättä jäänyt elämä ja jossittelu: entä jos olisinkin uskaltanut tarttua siihen ihmissuhteeseen tai toteuttaa unelmani leppoisammasta elämästä? Siksi unelmista täytyy pitää kiinni ja niitä pitää voida muuttaa tarvittaessa.

Jos ei tee mitään, mikään ei koskaan muutu. Klikkaa ja Twiittaa

Ei ole myöskään tavatonta, että unelmiaan toteuttavia ihmisiä pelätään ja heitä yritetään toppuutella. Muutos voi olla läheisille pelottavampi kuin itselle.

Muutos voi olla läheisille pelottavampi kuin itselle. Klikkaa ja Twiittaa

Unelmat toteutuvat harvoin yksin puurtamalla. Tarvitset siihen läheistesi tukea. Joskus lähipiiri tosin voi olla muutoksen pahin este. ”Ei sinun tarvitse laihduttaa”, ”Meidän elämä on hyvä näin”, ”Ei meille jää aikaa ja rahaa mihinkään, jos lähdet vielä opiskelemaan”, ”On aivan hullua lähteä tuossa iässä virkavapaalle ja vuodeksi toiselle puolelle maailmaa”.

Toki järkevät neuvot ovat hyväksi, jos puoliso tai kaveri menee selkeästi liian korkealla ja kovaa ja riskeeraa tärkeitä asioita elämässään. On kuitenkin tärkeää, että toisen unelmia kunnioitetaan – niitä hullujakin. Kieltämisen ja kauhistelun sijasta oikeat ystävät eivät vain varoittele, vaan tukevat, kuuntelevat ja kannustavat – varsinkin vastoinkäymisten iskiessä. Niitäkin tulee väistämättä eteen.

Tänä kesänä teen unelmat todeksi – tai ainakin aion saada ne hyvälle alulle ja elää unelmaelämääni kirjoittamalla!

Ensi viikolla mietin elämänjanan sekä pitkän ja lyhyen aikavälin aikataulujen tekemistä. Jos haluat hypätä mukaan junaan, tilaa blogi esittelyni alla olevasta linkistä suoraan sähköpostiisi!

Jos artikkeli oli mielestäsi tärkeä, jaa se alla olevista jakopainikkeista myös ystävillesi!

Ulkona paistaa aurinko ja lämpömittari on kavunnut jo 27 asteeseen. Nyt lähden hetkeksi ulos lukemaan hyvää kirjaa.

Ihanan kesäistä viikkoa!