Kirja-arvostelu: Irtiotto – Tarina toisesta mahdollisuudesta

Irtiotto omasta työstä ja arjesta käy lähes jokaisen mielessä silloin tällöin. Harva kuitenkaan uskaltaa sanoa itsensä irti menestyvästä työstä tai lähteä pois stressaavan perhe-elämän oravanpyörästä.

Yritysjohtaja Petteri Kilpinen teki sen: kun hän kyllästyi hyväpalkkaiseen työhönsä arvostetun mainostoimisto TBWA:n Suomen toimitusjohtajana ja Euroopan innovaatiojohtajana, hän irtisanoutui paikastaan tammikuussa 2013.

Irtiotto arvostetusta työpaikasta aloitti muutoksen

Irtiotto – Tarina toisesta mahdollisuudesta -kirjassa (Tuuma-kustannus 2022) Petteri Kilpinen kertoo matkastaan työhönsä leipiintyneestä, mutta menestyneestä yritysjohtajasta ihmiseksi, joka elää ja tekee arvojensa mukaista työtä.

Kirja lähtee liikkeelle siitä, kun uransa huipulla liitelevä Kilpinen huomaa, ettei hän elä sellaista elämää kuin haluaa. Vaativa, kiireinen ja vastuullinen työ söi hänen vapaa-aikaansa, jota ei riittänyt enää perheelle eikä harrastuksille. Hän myös kyseenalaisti työnsä mielekkyyden:

”On menossa varmaankin viides palaveri viikkoon, jossa samannäköinen mies vetää saman kuuloista esitystä. Olen lopen kyllästynyt näihin kaikkiin turhanpäiväisiin palavereihin, joissa yksinkertaisista asioista tehdään mahdollisimman monimutkaisia pitkäpiimäisillä PowerPoint-esityksillä. —- Ei, en kestä enää. Minun on pakko päästä ulos ja äkkiä.”

Kuitenkin jo heti irtisanoutumisen jälkeen Kilpinen pohti, oliko tehnyt elämänsä suurimman virheen. Hänellä oli ollut arvostettu asema, jonka kylkiäisenä hän eli luksuselämää, jonka myötä hän pääsi vip-henkilönä upeisiin paikkoihin ja tapasi kansainvälisiä julkkiksia ja arvohenkilöitä.

Seuraavaksi hän otti vastaan uuden työn konsulttiyhtiö MPS:n toimitusjohtajana. Hän halusi rakentaa yhtiöstä jälleen uuden menestystarinan, mutta huomasi tehneensä virheen. Uusi työ tuntuikin raskaalta ja väärältä. Kilpinen tunnisti, että oli rakastunut arvostuksen tunteeseen, joka ruokki hänen egoaan. Pian hän vaihtoi taas uuteen toimitusjohtajan pestiin, joka sekään ei tuntunut hyvältä.

(Kuva: Pixabay)

Juokseminen vei syvempien merkitysten äärelle

Samaan aikaan elämänmuutoksen kanssa Kilpinen löysi uudestaan nuoruuden harrastuksensa, maratonjuoksun. Tammikuussa 2013 hän aloitti maratonille treenaamisen ja asetti itselleen lähes järjettömältä kuulostavan tavoitteen: hän halusi juosta maratonin alle kolmen tunnin. Se oli yli yhdeksän minuuttia vähemmän kuin hänen alle kolmikymppisenä Helsinki City Marathonilla vuonna 2013 juoksemansa aika.

Kilpinen pohti lenkkipolulla elämäänsä ja arvojaan. Hullusta juoksutavoitteesta ja vaikeasta alusta huolimatta yhä pitemmät juoksulenkit ja osallistumiset maratoneille johtivat siihen, että juoksusta tuli hänelle intohimo. Juokseminen johdatti hänet lopulta epäonnistumisten ja oivallusten kautta syvempien merkitysten äärelle.

Tässä ja parissa muussakin kohdassa ei-juoksevana ihmisenä väsyin hieman juoksemisen yksityiskohtaiseen kuvailuun. Tavikselle kiinnostavinta oli lukea, kuinka hän sai motivoitua itsensä liikkeelle pitkän juoksutauon jälkeen. Varsinkin kun hän teki ensimmäiset lenkit keskellä pimeintä ja ikävintä talvea :).

Oli myös kiinnostavaa uppoutua tavoitteellisen ja kurinalaisen juoksijan ajatustapaan, se kun on kaukana omasta todellisuudesta (!). Toisaalta suurin osa Kilpisen lenkkipolulla saamista oivalluksista oli itselle tuttuja oman elämän varrelta sekä self help -kirjallisuudesta eivätkä siten tarjonneet juurikaan mitään uutta.

Onnellisuus lähtee omien arvojen mukaisesta elämästä

Juoksulenkkien myötä Kilpinen tajusi, että vastuullinen työ, toimitusjohtajan titteli ja tärkeä asema eivät vastanneet hänen arvojaan. Hän alkoi miettiä, miten voisi itse antaa ja jakaa osaamistaan sen sijaan, että työskentelisi itsekkäistä lähtökohdista käsin työssä, jonka arvomaailmaan hän ei voinut enää sitoutua.

Kirjan lopussa hän löytääkin merkityksellistä työtä, jossa hän saa auttaa työhönsä ja elämäänsä turhautuneita tai uupuneita ihmisiä kohti parempaa elämää. Tänä päivänä hän työskentelee Aava Virran liiketoimintajohtajana, kirjailijana, yritysvalmentajana sekä hallitusammattilaisena.

Hän kehottaa kirjan lopusta löytyvässä Muutoksen anatomia – kuinka onnistua elämäntapamuutoksessa -liitteessä ihmisiä etsimään oman syvämotivaation aiheensa. Ne eivät lähde ulkoisista menestyksen merkeistä tai muiden arvostuksista, vaan omasta arvomaailmasta käsin.

Liitteessä on hyviä kysymyksiä, joilla kartoittaa omia tavoitteita, muutoksen syitä sekä intohimon ja syvämotivaation kohteita. Tykkäsin myös siitä, miten Kilpinen oli onnistuneesti hyödyntänyt tiedotteen kaavaa muutoksen anatomian keskeisimmissä kysymyksissä mitä, miksi, miten, mistä ja keneltä.

Irtiotto – parhaat palat

Kirja on mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen ja myös kiinnostavasti kirjoitettu. Uskon, että se auttaa motivoimaan muitakin irtiotosta haaveilevia kohti merkityksellisempää elämää. Kirja antaa myös uskoa siihen, että mikään ei ole koskaan liian myöhäistä: (seuraa juonipaljastus:) jopa reilusti yli viisikymppinen voi juosta maratonin alle kolmen tunnin!

Itse en löytänyt kirjasta mitään uutta, mihin en olisi elämänmuutos- ja elämänhallintakirjoissa aiemmin törmännyt, mutta listasin Kilpiseltä muutamia suosikkikohtia:

Rohkeus ei ole pelon puutetta vaan uskallusta kulkea omia pelkojaan kohti. Klikkaa ja Twiittaa

Kiinnostuitko Petteri Kilpisen ajatuksista ja haluat lukea Irtiottoja-kirjan? Sen saat tilattua kätevästi mm. Adlibriksestä tästä linkistä!

Jos tykkäsit artikkelista ja pidit sitä hyödyllisenä, jaa sitä muillekin! Sharing is caring :)