Kaamosmasennus painaa päälle ja unelmat tuntuvat marraskuun pimeydessä siirtyvän yhä kauemmaksi. Elämä on harmaata ja työntäyteistä . Aurinko, kesä ja matkat ovat jossakin hyvin kaukana. Väsyttää, masentaa ja herkut maistuvat. Sohvannurkka kutsuu, vaikka selkää särkee ja kroppa huutaa lenkille. Pimeään, sateeseen, hyi… Kuulostaako tutulta?
Mielialaani ei kohottanut sekään, kun marraskuun käsikirjoitusprojekti Villa Lantessa Roomassa siirtyi koronan vuoksi kevääseen. Onneksi matka vain siirtyi ja olen lähdössä ikuiseen kaupunkiin maaliskuussa. Harmaina työntäyteisinä päivinä jaksan eteenpäin, kun ajattelen Italian aurinkoa sekä Gianicolo-kukkulan tuttuja tuoksuja, ääniä ja näkymiä.
Olen yrittänyt työ-, opiskelu- ja remonttistressin keskellä pitää itseni työkuntoisena ja estää mielialaa vaipumista aivan nollalukemiin. Toistaiseksi olen onnistunut siinä alla olevien vinkkien avulla. Kaamosmasennus lurkkii jo oven takana, joten ota elämänilosta koppi hyvissä ajoin!
1. Iloitse pienistä asioista ja opi vastoinkäymisistä
Laitoin tammikuussa 2020 unelma-ammatilleni aikarajan. Jos en ole päässyt televisiodokumenttien tekijänä eteenpäin kesään 2021 mennessä, luovutan ja keksin viestinnän oheen jotakin muuta. Perjantaina sain kuin sainkin mahtavan työharjoittelupaikan huippukiinnostavan dokumenttiprojektin parista. Jippii!
Välillä on usko meinannut loppua, sillä opintoni ja käsikirjoitusprojektini ovat sujuneet työn ohessa tuskastuttavan hitaasti. Olen kuitenkin harjoitellut Keudan opiskeluprojektissamme kuvaajan ja ohjaajan töitä sekä aloittanut leikkaustyön. Pienin askelin eteenpäin.
Olen kesän ja syksyn mittaan kärsinyt myös ikäkriisistä, alemmuuskompleksista ja huijarisyndroomasta. Puhumattakaan siitä, että välillä olen uupunut töiden ja opintojen paljoudesta sekä pieleen menneestä remontista. Tuntuu, että tavoitteeni ja sitä kautta unelmaelämä ovat kovin kaukana.
Ikäkriisiin sain onneksi helpotusta nuoren ja kauniin kollegani Sofian mainiosta ikäkriisipostauksesta (pääset siihen tästä linkistä!) Alemmuuskompleksiin ja aikapulaan en ole vielä keksinyt tepsivää lääkettä, mutta yrittäjänä olen ollut toimeksiannoista kiitollinen. Raha rauhoittaa – yrittäjää ainakin!
Huijarisyndroomaan on auttanut heinäkuussa saamani kolmen kuukauden käsikirjoitusapuraha ja työ jugend-dokumentin käsikirjoittamisen parissa. On helpottavaa ajatella, että aloittelevana käsikirjoittajana voin vain yrittää parhaani. Käsikirjoituksesta olen vastuussa vain itselleni, apurahalautakunnalle ja tulevalle asiakkaalleni (toivottavasti Yleisradio tai joku hyvä tuotantoyhtiö…) ????.
2. Kaamosmasennus kuriin lempeydellä: ole itsellesi armollinen
Kaikkien työ- ja opiskelukiireiden keskellä olen ollut vähällä uupua. Olen hivuttanut itseäni kohti tavoitteitani, mutta olen unohtanut nauttia itse matkasta. Olen unohtanut olla itselleni armollinen ja pitää itsestäni huolta. Olen syönyt huonosti ja valvonut öitä. Liikkuakin voisin enemmän.
Kun lattiaremontti meni pieleen, tunsin, miten paniikki hiipi kurkkuun. Sydän läpättäen pläräsin kalenteria ja tuskailin, miten monta asiaa on tekemättä. En olisi millään jaksanut aloittaa remonttia alusta kaikkien työ- ja opiskelukiireiden keskellä. Olin jaksamiseni rajoilla.
Kun rauhoituin, siirsin osaa töistä eteenpäin. Ymmärsin, että väsyneenä riittää lyhyempikin työpäivä. Jos en jaksa mennä jumppaan, voin mennä seuraavana päivänä – tai jumpata kotona. Joskus voi jättää jumppaamattakin.
Onneksi ymmärsin ajoissa, että jos venytän itseäni liian kauan voimieni äärirajoille, sairastun. Yleensä putoan sängyn pohjalle flunssan kourissa joululomalla. Ihminen ei ole kone.
En ole myöskään pystynyt noudattamaan terveellisiä elämäntapoja, vaan koronakilot (ja vähän muutkin) ovat jysähtäneet reisiin pysyvästi. Eikä hiilarihimolle näy marraskuun pimeydessä loppua.
Olen kuitenkin luvannut itselleni, että saan syödä kohtuullisesti herkkuja, jos liikun neljä kertaa viikossa ja vähintään kolme kertaa ulkona. Lenkit metsässä piristävät, kun selkä ja hartiat huutavat hoosiannaa ja kirjoittaminen alkaa maistua puulta.
3. Kaamosmasennus kuriin positiivisuudella: haaveile tulevasta ja palkitse itseäsi onnistumisista
Kun työkiireet vievät mennessään ja kaamosmasennus luuraa mielen perukoilla, pitää olla unelmia – vaikka vain pieniä. Kun aloin väsyä, haaveilin Roomasta ja matkoista Ouluun ja Lahteen sukuloimaan. Haaveet auttoivat jaksamaan.
Kun työkiireet vievät mennessään, pitää olla unelmia – vaikka vain pieniä. Klikkaa ja TwiittaaRooma jäi toistaiseksi, mutta pitkä viikonloppu Oulussa virkisti. Tajusin, että jo pienikin irtiotto arjesta auttaa jaksamaan koronasynkkyyden keskellä. Olenkin luvannut itselleni seurata Tampereen tapahtumakalenteria ja raahata itseni valoviikkojen tapahtumiin. Ja käydä edes kerran tänä syksynä elokuvissa tai teatterissa!
Olen myös surutta hemmotellut itseäni; ostanut uusia syysvaatteita ja ihania ylellisiä kasvorasvoja – jopa kalliin Givenchyn L’Interdit hajuveden, jota olen himoinnut puoli vuotta, mutta en ole raskinut ostaa. Because I am worth it – olen kaiken tuon rahan arvoinen!
Nyt odotan innokkaasti ensi viikonlopun Lahden matkaani. Ihanaa nähdä serkkuani Merjaa ja hänen perhettään. Aivan mahtavaa päästä Mintun kanssa ratsastamaan Takkulan tallille! Heti kun ajattelen viikonloppua, mielialani kohoaa ja jaksan ottaa taas yhden artikkelin työn alle.
4. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla jo on
Haaveilen usein, miten ihanaa olisi olla kokopäiväinen opiskelija: uppoutua dokumenttien ja käsikirjoittamisen maailmaan ja valmistua nopeasti alan töihin. Valitettavasti taloudellisten realiteettien vuoksi ehdin toteuttaa ammatillisia unelmiani vain pienin askelin. Muistutankin itseäni kiireen ja stressin keskellä, miten onnekas olen, kun saan tehdä työtä, josta nautin kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin.
Yritän ajatella, miten nykyinen työni vie osaltaan minua kohti unelmaelämääni. Välillä elän sitä nyt jo. Nautin aidosti ihmisten haastattelemisesta eikä kirjoittaminenkaan hullumpaa ole! Kun taistelen opinnoissani videoeditoinnin kanssa, yritän muistaa, että kaikkia näitä asioita ja taitoja tarvitsen myös dokumentaristin työssä.
Amerikkalainen johtamiskonsultti ja kirjailija Eric Allenbaugh on sanonut, että jokainen valinta siirtää meitä lähemmäksi tai kauemmaksi tavoitteitamme. Hän kehottaakin miettimään, mihin valintasi vievät sinua elämässäsi – mille asioille olet sanomassa kyllä tai ei?
Mihin valintasi vievät sinua elämässäsi – mille asioille olet sanomassa kyllä tai ei? (Eric Allenbaugh) Klikkaa ja TwiittaaMinä sanon tällä hetkellä kyllä kaikelle työlle, jonka saan, sillä yrittäjänä minun on valmistauduttava harjoitteluaikaan ja pienempiin tuloihin. Silti yritän löytää aikaa dokumenttiopinnoille ja joulukuussa työkiireiden helpotuttua käsikirjoittamiselle. Vain siten pääsen valitsemallani tiellä eteenpäin.
5. Ole kärsivällinen: etene pienin askelin kohti tavoitettasi
Kun kaamosmasennus uhkaa ja väsy iskee, on hyvä muistaa, että suurin osa unelmansa toteuttaneista ihailemistamme ihmisistä on puurtanut vuosia sitkeästi ja pienin askelin kohti tavoitetta. Kuten vasta kuollut Sean Connery. Jotkut eivät saavuta haaveitaan koskaan, vaan luovuttavat. Väsyneenä ja masentuneena on vaikeaa tsempata itseään eteenpäin.
Yritän myös opetella kärsivällisyyttä. Jotkut unelmani kuten käsikirjoittaminen Roomassa ja hoikemmat reidet ovat siirtyneet tulevaisuuteen, osa tavoitteista on tullut määrätietoisen työni ansiosta lähemmäksi. Tärkeintä on tehdä joka viikko joku pieni asia oman unelman eteen. Ja muistaa antaa itselle siitä hyvää palautetta!
6. Puhu tavoitteistasi ja kerro unelmistasi
Uskon vakaasti, että unelmaelämä voi toteutua, kun siitä puhuu ääneen. Kun lähipiirisi tietää, mihin pyrit, he auttavat sinua tavoitteesi saavuttamisessa. Näin minullekin kävi.
Ystäväni Maiju, joka on tehnyt Ylessä dokumentteja entisessä työssään, ohjasi minua hakemaan harjoittelupaikkaani. Ei hän olisi osannut tehdä niin, jos en olisi kertonut avoimesti unelmastani.
Uskon myös, että kun sukellat unelma-ammattiminääsi, toiminta toteuttaa itse itseään. Joku viisas on joskus sanonut, että sinusta tulee sitä, mitä ajattelet. Kun ajattelen itseäni käsikirjoittajana, uskallan kirjoittaa ja hakea siihen apurahoja. Ajatellessani itseäni käsikirjoittajana uskon, että minusta tulee sellainen.
7. Osta kirkasvalolamppu!
Kaamosmasennus ei tykkää valosta ja auringosta, joten satsaa itseesi ja osta kirkasvalolamppu. Kirkasvalolampun piristävä vaikutus ei ole urbaanilegendaa, vaan puoli tuntia joka aamu sen ääressä oikeasti auttaa. Pidä huolta, että lukseja on tarpeeksi – älä sorru halpaan!
PS. Jos motivaatiosi on hukassa etkä tiedä, miten saada itsesi niskasta kiinni kohti parempaa arkea, hae vinkkejä motivaatiopostauksestani. Siihen pääset tästä linkistä!
Tässäpä tämä tällä kertaa, parin viikon päästä uudet kujeet!
Leppoisaa marraskuuta! Älä unohda unelmoida – on kohteena sitten kesä, matka tai ihana joululoma ystävien tai perheen kesken????.
Jätä kommentti