1. Et tiedä kenelle puhut ja miksi puhut.

”Tunne asiasi, niin sanat seuraavat”, on monille tuttu sanonta koulun äidinkielen tunneilta. Tähän pitää lisätä myös tunne yleisösi, niin tiedät, mistä puhut. Mikä heitä kiinnostaa, mitä tietoa he tarvitsevat, mitä heidän pitäisi tehdä / tuntea esityksesi jälkeen?

[Tweet ”Tiedä yleisösi, niin tiedät, mistä puhut.”]
  1. Aloitat, ennen kuin yleisösi on valmis.Esiintyjän pahimmat mokat

Vaikka olisit suunnitellut dynaamisen, koukuttavan aloituksen, se menee täysin hukkaan ja vesittää ensivaikutelman, jos yleisö hälisee ja on keskittynyt muualle kuin sinuun. Jos aloitat esittäytymällä, kysymyksellä jne. aloituksella, ota siitä kaikki irti ja pidä parin sekunnin tauko ennen aloittamista, jotta katseet kiinnittyvät juuri sinuun.

3. Et hymyile.

Ystävällinen hymy tekee sinusta helposti lähestyttävän ja itsevarman. Positiivinen asenne ja läsnäolo kantavat pitkälle. Myös silloin, jos jokin menee pieleen.

 

  1. Et ole innostunut asiastasi.

Jos esitys ja sen aihe ovat sinulle pakkopullaa, miten voit innostaa yleisösi? Et mitenkään. Vakuuttavuus syntyy omasta aidosta kiinnostuksesta aiheeseen ja sen välittämiseen tarinoiden ja esimerkkien kautta.

 

  1. Et ota katsekontaktia yleisöösi.

Anna katseesi kiertää yleisössä jo ennen kuin aloitat esityksesi. Papereita / tietokonetta saa toki vilkaista, mutta anna katseesi kiertää yleisössä säännöllisin väliajoin. Helpointa on aloittaa tutuista, hymyilevistä kasvoista ja huomioida sen jälkeen yleisö tasapuolisesti takimmaisinta penkkiriviä myöten.

 

  1. Et kiinnitä huomiota ryhtiisi ja kehonkieleesi.

Rentouta itsesi ennen esitystä hengittämällä syvään sisään ja suun kautta ulos sekä kieräyttämällä hartiat ryhdikkäästi paikoilleen. Näin äänikin kulkee paremmin. Jos et tiedä, mitä tehdä käsillä, ota mukaan muistiinpanot A5-kokoisilla pahvikorteilla tai pidä kädessä esim. dianvaihtajan kaukosäädintä. Muista hengittää äläkä laita käsiä taskuun, puuskaan tai selän taakse.

 

  1. Puhut epäselvästi ja/tai liian hiljaa.

Käytä suutasi kuunnolla ja äännä sanat selkeästi. Jos puhut huulet yhdessä, tuloksena on epäselvää muminaa. Hyviä puheharjoituksia ennen esitystä ovat esimerkiksi lastenlorut ”ärrän kierrä orren ympäri” ja ”mustan kissan paksut posket”.  Siemaise ennen esitystä ja sen lomassa vettä, se pitää suun joustavana.

Esiintyjän 10 pahinta mokaa

  1. Käännät selkäsi yleisölle ja luet dioista.

Hyvän esityksen diat sisältävät paljon kuvia sekä iskusanoja ja -lauseita, ei kokonaisia virkkeitä. Silloin niitä ei tarvitse luntata selän takaa niin, että katsekontakti keskeytyy. Puhe tulee luontevimmin, kun kerrot asiasi, et polota ulkoa opeteltua litaniaa. Hyvä tarina koukuttaa aina!

[Tweet ”Hyvän esityksen diat sisältävät paljon kuvia sekä iskusanoja ja -lauseita, ei kokonaisia virkkeitä.”]
  1. Et pidä taukoja.

Puhe-esityksen yleisö ei voi palata taaksepäin, jos jotakin menee ohi. Siksi palvelet yleisöäsi antamalla heille muutaman sekunnin ”sulattelutaukoja”. Tauoilla ja puheen painotuksilla luot myös elävyyttä ja dramatiikkaa esitykseen – varsinkin ennen kohokohtaa tai painokasta asiaa. Tauoilla on myös hyvä siemaista vettä ja koota omia ajatuksia.

[Tweet ”Tauoilla ja puheen painotuksilla luot elävyyttä ja dramatiikkaa esitykseen – varsinkin ennen kohokohtaa tai painokasta asiaa.”]

  1. Teet tasajalkalopetuksen.

Puhe-esityksestä jää usein parhaiten mieleen sen loppu, johon kannattaa panostaa. Vastaa alussa esitettyyn kysymykseen, esitä kehotus tai kokoa esityksesi pääkohdat kolmeen virkkeeseen. Turhan usein hyvä esitys loppuu tyyliin ”Tämä olikin tässä, onko teillä kysymyksiä?” samalla kun puhuja alkaa jo pakata. Selkeä ja tyylikäs lopetus jättää hyvän mielen ja pysyvän muistijäljen sekä puhujalle että yleisölle.