Kääk! 73 kiloa! Vaatehuoneemme digitaalinen vaaka ei valehtele: olen lihonut tammikuusta viisi kiloa. Samaa juoruavat lempihousuni, jotka kiristävät epämukavasti reisistä ja vyötäröstä.
Oma kroppa ällöttää ja turvottaa. Koko ajan tekisi mieli lenkille. Reidet hinkkaavat yhteen. Ilman verkkareita tai lycratrikoita elämä olisi sietämätöntä. Ennen niin kapean vyötärön alapuolellekin on ilmestynyt pieni elintasokumpu.
Elämäni ensimmäinen kokonaisen kuukauden mittainen loma Thaimaassa ja Kambodzassa helmikuussa meni paikallisella ruoalla ja makeilla juomilla kuten Wine Coolereilla ja paikallisella oluella herkutellessa. Toki kävelin paljon ja kävin muutaman kerran kuntosalillakin, mutta tunsin jo loman puolivälin jälkeen, että tammikuussa pudotetut kaksi ja puoli kiloa olivat tulleet takaisin.
(Kuva: Pixabay)
Maaliskuun alussa keuhkoputkentulehduspotilaana maistui vain dallaspulla, hunajatee ja kaakao. Sitten iski koronaepidemia ja kotioloissa öllötellessä herkuttelu jäi päälle.
Olen lohduttanut itseäni monen muun koronayrittäjän kanssa samalla tavalla: kun sähköposti on lakannut laulamasta ja olen joutunut miettimään elantoani erinäisten tukihakemusten ohella, toimivat herkut kätevänä lohtuna. Kun laskupino kasvaa ja elämä potkii päähän, on mukavaa juoda kolmas saunasiideri ja tintata ruoan päälle makeaa likööriä jälkiruoaksi.
Nyt kun asumme mieheni kanssa koronaa paossa maaseudulla ja olemme iltaisin jatkuvasti yhdessä, kokkaamme yhdessä sen sijaan, että keittelisin kaupunkiasunnossani kasvissose- ja bataattikeittoja. Mieheni pitää tukevasta kotiruoasta, ei kasvissosekeitoista, ja minä syön hänen ja omia keitoksiani hyvällä ruokahalulla.
Lopputulos on murheellinen – tammikuun lopusta huhtikuun loppuun ulottuvana kolmena kuukautena kerrytin elopainoani perällä viidellä kilolla. En ole ollut näin tukevassa kunnossa kuuteen vuoteen. Jotain täytyy tehdä.
Koronakilot kuriin pehmein keinoin
Reilut viisi vuotta sitten laihdutin Cambridgella kymmenen kiloa. Nyt ei ole enää siihen rahaa. Lähes 80 euroa viikossa on kaurapuurosta kova hinta. En voi enää sietää yhdenkään laihdutuspussiruoan keinotekoista makua – en edes kaurapuurovaihtoehdon. Enkä jaksa nähdä nälkää. Minusta tulee silloin kiukkuinen.
Lisäksi tiedän, että en säiden lämmetessä kesälukemiin voi vastustaa kesäherkkuja. Lämpiminä päivinä pitää voida ottaa kevytlonkero tai kaksi – tai jäätelöä päivittäisen kalorimäärän rajoissa. Ei siis molempia.
Tavoitteenani on jalkojen kiinteyttäminen ja viiden kilon painonpudotus elokuun loppuun mennessä. Miksi elokuun loppuun mennessä, kun kesä ja shortsikelit ovat jo takana, saatat ihmetellä. Tälle oudolle tavoitteelle on syy: Olen luvannut itselleni, että kun saan laihdutettua viisi kiloa 68 kiloon, voin harkita reisien rasvaimua.
Miksi en mene suoraan rasvaimuun?
- Itsetuntoni ei anna periksi ja oikaista helpoimman kautta. Pitää yrittää laihduttaa enimmät kilot ensin. Eli jos reidet vielä viiden kilon painonpudotuksen jälkeen hinkkaavat vastakkain, voin mennä rasvaimuun.
- Rasvaimua ei suositella tehtäväksi kesällä, koska käsiteltyä aluetta pitää varjella auringolta.
- Raha – nyt ei vaan ole massia.
- Rasvaimun jälkeen pitäisi välttää lihomista ja laihtumista. Toivon, että muutaman kilon painonpudotuksen jälkeen tuloksetkin ovat paremmat. Sitten onkin pakko pysyä saavutetussa painossa koko loppuikä!
Koska joudun taloudellisista syistä asumaan vielä jonkin aikaan mieheni kanssa samojen herkkupatojen äärellä, aloitan rauhallisesti. Tavoitteena on rajoittaa päivittäiset kalorit Kiloklubin avulla 1500 kaloriin ja vähentää alkoholi seitsemään annokseen viikossa. Tärkeämpää on kuitenkin hyvä olo, se, että viihdyn omissa nahkoissani edes housut jalassa.
Muita tavoitteita on liikkua vähintään neljä kertaa viikossa ainakin puoli tuntia kerrallaan. Tähän tavoitteiseen aion päästä 10 minuutin lupauksella: jos liikunta ei hotsita ja tuntuu vielä 10 minuutin päästä pahalta, en jatka vaan kokeilen taas huomenna.
Tämä on yleensä auttanut – usein puolen tunnin lenkin tai jumpan sijasta liikunkin tunnin. Lisäksi pyrin vetämään itselleni kahdesti viikossa lihaskuntojumppaa yläkerran kotipunttisalilla tai terassilla kahvakuulaamalla. Lisään myös kasvisten ja hedelmien käyttöä vähintään 500 grammaan päivässä ja pienennän annoskokoja.
Päiväkirja paljastaa armotta heikot hetkesi
Useimmalla meistä on oma akilleenkantapäämme. Joku sortuu joka päivä karkkeihin, toinen mussuttaa stressaantuneena sipsejä, kolmas vetää väsyneenä litran jäätelöä illassa. Kaikkia yhdistää tunne siitä, että syöminen ei ole hallinnassa.
Sen lisäksi, että kirjaan ylös syömiseni, olen opetellut analysoimaan päiväkirjaan, missä tilanteessa syön liikaa tai vääränlaista ruokaa.
Päiväkirjani on armotonta luettavaa. En juurikaan syö aamupalaa, koska tuntiin, pariin heräämisestä minulla ei ole nälkä. Aamupalan kuittaan kahvilla. Puolen päivän jälkeen syön kevyen lounaan, keittoa, salaattia tai edellisillan jämiä. Välipalaksi syön jugurttia ja hedelmän ja muutaman pähkinän jugurtin seassa.
Illalla pakka hajoaa. Jos laitamme mieheni kanssa ruokaa, annoskokoni tuppaa lähes poikkeuksetta olemaan liian suuri. Vaikka otan suositusten mukaan pienen lautasellisen ja siitäkin puolet salaattia, itsekuri romahtaa siinä vaiheessa kun mies hakee lisää. Kun toinen, niin miksi en minäkin…
Kun illan leffa alkaa tai otan käteeni kirjan, sielu maukuu jotakin hyvää. Kun mies käy tekemässä voileivän, teen perässä tai pengon pakastimesta jäätelöä (kirottu jäätelöauto!) Kun mussutteluhimo iskee, kaikki käy!
Päiväkirja paljastaa, että meillä ei saisi olla mitään herkkuja. Kun asun yksinäni kaupunkiasunnossani, pysyn kaidalla tiellä, koska kaapeista ei löydy muita naposteltavia kuin hedelmiä, vihanneksia ja siemennäkkäriä. Olen lyönyt myös suosiolla Jäätelöauton esitteen roskiin.
Pahin painonhallintani este on kuitenkin alkoholi. Kolme-neljä kevytsiideriä sauna- ja karaokeiltoina ei maata kaada, mutta kun siihen yhdistetään samalle viikonlopulle puoli pulloa viiniä ja jälkiruokalikööri, alkavat kalorit kivuta taivaisiin jo pelkästä alkoholin määrästä.
Tissutellessa ei tee mieli ruokaa, mutta kun suljemme karaokelaitteet, pitää jotakin iltapalaa olla! Sitten vedämme taas keskellä yötä kaikkea, mitä kaapista löytyy. Miksi ruoka muuten maistuukin yöllä niin hyvältä?
Eikä alkoholimussutus jää yöhön. Tässä iässä alkoholi huonontaa unen laatua, joten jos tissuttelu etenee yli puolen yön, seuraava päivä menee puoliteholla torkkuen. Siitäkin huolimatta, että yritän juhlimisen jälkeen nukkua tavallista pitempään.
Väsymys on painonhallinnan pahin vihollinen. Share on X
Väsymys on painonhallinnan pahin vihollinen. Jokainen tietää, että väsyneenä ihminen hakee välitöntä mielihyvää. Iltapäiväväsymyksen iskiessä töissä saatat tyhjentää kokouksen ylijäämäpullat jääkaapista tai kipaista alakerran automaatista suklaalevyn. Iltasyöppö tilaa työpäivän jälkeen pizzan tai koukkaa grillin kautta kotiin. Sitten aloitetaan taas maanantaina uusi elämä.
En edes mene tässä vaiheessa tunnesyömisessä pidemmälle. Tämäkin lista pahoista tavoistani masentaa. Tavoitteena on tässä vaiheessa saada edes kalori- ja alkoholimääriä sekä annoskokoja pienemmäksi. Kerron viikon päästä, miten projekti! etenee!
Tavoitteena on etsiä myös muita laihdutusvinkkejä testattavaksi. Niitä voit vinkata minulle! Kiinnostavimmat ja käytännössä testatut jaan lukijoilleni. Mitä hyväksi havaittuja laihdutusvinkkejä sinulla on? Mitkä ovat sinun tavoitteesi? Millainen on sinun tarinasi?
Tuo on niin tuttua juttua… Olin aikanani painonvartijaohjaaja. Paino tippui esimerkillisesti sinne 63kg asti. Kas kummaa, nyt sitä ollaan ja hillutaan 80kg rajamailla. En tunnu ollenkaan painavalta, mutta peili näyttää kaikki karmeudet. Vaikka kuinka kehopositiivinen haluaisi olla ja puhua itselleen kauniita sanoja ja olla ystävällinen, peili ei valehtele. Miksi hitossa se onkaan niin vaikeaa. Toiset sanovat, että se ei haittaa, olet ihana, mutta haittaahan se, minua itseäni. Ruoka on ihanaa, pari lasillista rosee viiniä. Elämästä pitää nauttia, mutta… Kauniita, hoikkia ihmisiä lehtien sivut, netti ja mainokset täynnä. Miksi pitäisi näyttää samanlaiselta? Korvien välissä tapahtuu outoja asioita. Ihan niinkuin se toisi onnellisuuta. Hoikkana olisin onnellisempi??? Olisinko sittenkään… Vaatisi päivittäistä kontrollia, etä pysyisi niissä lukemissa. Päivästä toiseen ja viikosta viikkoon. Ihan sama. Näillä geeneillä mennään ja jos ei kelpaa, niin ei sitten.
Moikka Maaza,
tärkeintä on se olotila, missä itsellä on hyvä olla. Tällä en tarkoita painoa, vaan milloin sinä olet sinut itsesi kanssa. Vaaka ei kerro kaikkea. Joskus peili on itselle tärkein mittari. Jollekin mittarina toimivat vaatteet tai se, miltä tuntuu omissa nahoissa.
Minusta järkevintä on löytää tasapaino – se, että voit herkutella järkevästi ja voida hyvin. Kuulostaa siltä, että nyt sinulta on tasapaino hukassa.
Minäkään en ole tällä hetkellä tyytyväinen itseeni, siksi olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Hoikkaa minusta ei saa, mutta haluan näyttää kohtuullisen hyvältä. Se tarkoittaa minulle, että voin näyttäytyä bermuda-shorteissa. Bikineissä en tule näyttämään tällä ruumiinrakenteella koskaan hyvältä – ellen vahdi jokaista suupalaa. Mikä on sinun järkevä tavoitteesi?
Minulla bermudashortsikunto tarkoittaa sitä, että yritän karistaa viisi kiloa pois ja treenate siten, että polvien yläpuolella eivät enää läskit hölly. Olen sillonkin ylipainoinen, mutta toivottavasti voin itseni ja peilikuvani kanssa silloin lyödä kättä päälle. Missimittainen en tule koskaan olemaan, eikä tarvitsekaan.
Äitini oli ns. sääski – laihat jalat ja pullea keskivartalo. Minä olen isäni sukua ja aivan päinvastainen. Yritän hyväksyä sen, että olemme kaikki sukuperimämme tulosta: erilaisia. Joillakin on vain paremmat geenit!
Se, mikä on sinulle hyvä, täytyy sinun määritellä itse. Ylipainoisenakin ihminen on kaunis, mutta jos siinä tilassa ei ole hyvä olla, huijaa itseään. Jokaisen täytyy määritellä oma hyvän olon tilansa omista lähtökohdistaan käsin.
Se tarkoittaa sitä, että voit dieetillä ja kuntokuurilla yrittää laihdutta itsesi johonkin epärealistiseen ihannekuvaan. Minä taas herkkusuuna olen todennut, että se viisi kiloa pitää lähteä sillä, että sallin myös herkuttelun.
Itselläni se toimii siten, että yritän pitää syömiset ja juomiset 1500 kalorissa päivittäin. Jos herkuttelen ja otan viiniä ja kalorti hulahtavat tämän yli, tingin sitten muusta ja liikun enemmän. Kiloklubi ei valehtele. Itseäni voin toki huijata!
Tärkeintä on miettiä, millaisena itsessä on hyvä olla. Kauneus on muutakin kuin hoikka kroppa. Monet hoikat ihmiset maksavat siitä kovan hinnan – jatkuvaa kalorien laskemista, ärtyisyyttä, sosiaalisten tilaisuuksien välttelyä, jopa syömishäiriöitä.
Muista, että iloinen, positiivinen ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen on kaunis. Pitää vain löytää se itselle sopiva tasapaino – millainen elämäntapa sopii sinulle?