On normaalia, että ajan mittaan parisuhde arkipäiväistyy ja seksistäkin kuumin palo haalenee. Kaikille ei kuitenkaan käy niin. On suhteita, joissa rakkaus ja yhteys sekä henkisellä että fyysisellä tasolla säilyy lämpimänä ja läheisenä vuodesta, jopa vuosikymmenestä toiseen.
On tavallisempaa, että liekki laimenee, vaikka rakkaus säilyykin. Keskustelupalstoilla lukemattomat naiset ja miehet kyselevät, kuinka saada hiipunut hiillos jälleen liekkiin. Asiantuntijat ehdottavat monenlaisia keinoja – parisuhdelomia, parisuhdeterapiaa, tuoksuhierontaa, yhteisiä harrastuksia, yhteisiä illanviettoja, seksileluja ja vaikka mitä muuta.
Aina suhdetta ei voi korjata – varsinkaan, jos se ei ole toisen mielestä rikki. Toinen toivoo läheisyyttä ja hellyyttä tai yhteistä kävelylenkkiä, toinen töistä väsynyt tuijottaa tyytyväisenä televisiota. Toinen yrittää puhua toiveistaan ja haluistaan, toinen tuhahtaa välttelevästi ja mutisee, että mikä nyt taas..
Toinen, torjuttu osapuoli oppii pitämään mölyt mahassaan. Toista ei voi pakottaa puhumaan. Jotkut puolisot suuttuvat keskusteluyrityksistä ja sen jälkeen molemmilla on paha mieli. Torjutun mielessä suru ja kapina kasvavat. Pettymys parisuhteeseen voi purkautua yllättävillä tavoilla.
Älä syytä itseäsi, jos toinen ei ole valmis muutokseen
Iltalehdessä 25.5.2020 erityistason seksuaaliterapeutti, tietokirjailija, somevaikuttaja ja kolumnisti Marja Kihlström käsitteli samaa asiaa, mutta pettämisen näkökulmasta. Hänen mukaansa varsinkaan nainen ei jaksa olla yksin parisuhteessa.
”Hän vaatii, komentaa ja raivoaa. Valittaa ystävilleen. Hänestä tuntuu kuin olisi vesilasi, joka vuotaa yli. Jostain siihen kuitenkin aina tulee lisää vettä”, hän kirjoittaa.
Tunnistin kuvauksesta itseni. En jaksa puhua turhautumisesta miehelle, koska hän vaivaantuu tai suuttuu siitä. Valutan pettymykseni ystävilleni ja jatkan kuten ennenkin. Eihän meillä oikeastaan mikään ole vakavasti vikana. Mies on komea, hauska ja meillä on yleensä aina kivaa saunailtoina ja reissussa.
Silti tarvitsen enemmän. Syvällisiä keskusteluja, silittelyä, helliä katseita, seksiä.
Kun mies ei halua minua, mietin, mikä minussa on vikana. Kun en itse halua seksiä, tiedän, että se johtuu läheisyyden puutteesta ja siitä, että jokin kalvaa pinnan alla. Kun henkistä yhteyttä ei ole, ei minun aivoissani synny fyysistäkään yhteyttä.
Naisen seksuaalisuus ei välttämättä hiivu vanhanakaan. Jos suhde on muuten ok, moni nainen hautaa halunsa tai tyydyttää ne käsipelillä tai seksileluilla. Samalla hän miettii, mikä itsessä on vikana.
Järki sanoo, että mies, joka ei ole hänestä keskustelu- tai hellittelykumppanina kiinnostunut, tuskin herättää muitakaan haluja. Tunne haluaa vielä analysoida, onko itsessä vikaa ja voiko seksisuhdetta pariterapiassa tai laihduttamalla elvyttää.
Ei voi, jos toinen ei sitä halua.
Vain sinä tiedät, mikä on sinulle hyväksi
Edellä mainitun kaltaisessa limbossa voi elää vuosikausia – jopa vuosikymmeniä. Kun mikään ei ole oikeasti vikana, tuntee itsensä tyhmäksi ja epäkiitolliseksi eroa miettiessään.
Minut herätti viime viikolla ”Sinkkuelämää” -elokuvan Samantha, joka oli tyytymätön elämäänsä, vaikka oli upeassa parisuhteessa komean ja monella muullakin tavalla ihanan Smith Jerrodin kanssa. Kaikki oli periaatteessa hyvin, mutta silti jotakin puuttui. Samanthalle se oli vapaus.
En muista Samanthan repliikkiä tarkasti, mutta se meni erotilanteessa suunnilleen näin: ”Darling, I do love you, but I love me more.” Vapaasti käännettynä: ”Rakastan sinua, mutta rakastan itseäni enemmän.”
Kohtaus sai minut pitkäksi aikaa mietteliääksi. Sitten oli pakko ottaa näppis eteen. Mitä minulta puuttuu? Onko olemassa ihmisiä, joille parisuhde ei vain sovi vai onko jokaisella oikeus ja velvollisuus etsiä sitä omaa ”oikeaa”?
Minä kuvailen omaa yhteyden ja läheisyyden tarvettani näläksi. Koko ajan on sellainen olo, että haluaisi enemmän: huomiota, läheisyyttä, keskustelua, seksiä, yhteisiä harrastuksia, henkistä yhteyttä.
Entinen miesystäväni sanoi, että olen kiitoksenkipeä. Tunnistin kyllä itseni, sillä alkoholistiperheen lapsena tarvitsen paljon palautetta ja kehuja. Minusta on kivaa, jos mies kiittää minua jostakin ja sanoo joskus kauniiksi. Kaipaan sitä, että minut otetaan kerran päivässä syliin ja sanotaan jotakin kivaa.
Eksän ja nyksän mielestä tällainen on turhaa. He eivät sitä itse kaipaa. Tiedän myös naisia, jotka inhoavat turhaa lääppimistä ja läpsivät aviomiehensä hellyydenkipeitä käsiä kauemmaksi. Olen kieltämättä kade. Minä ottaisin kosketuksen vastaan.
Se on ihan ookoo, että olemme tarpeinemme erilaisia. En ole ainoa, jolle on tullut petetty olo, kun mies on ensimmäisen vuoden huomaavainen ja hellä. Sitten suhde rapistuu siihen, että naista kehutaan vain pienessä sievässä. Sitten sekin jää. Jossakin vaiheessa aiheesta ei haluta enää puhua. Nainenkaan ei enää jaksa. On helpompaa sulautua tapettiin.
Jos olet samassa tilanteessa ja kadehdit kaksikymmentä vuotta yhdessä ollutta ystäväpariskuntaa, mieti, mitä siitä suhteesta kadehdit – mitä siitä haluaisit itsellesi?
Muista olla realistinen: kaikki ei ole ystävienkään parisuhteessa sitä miltä näyttää. Jaksaisitko itse energistä miestä, joka vie sinua joka vapaahetki museoihin, patikkaretkille, jääkiekkomatsiin ja melomaan? Vai onko ystäväsi mies kotona viihtyvä koti-isä, hellä ja ihana, mutta toivottoman pihi?
Parisuhde on aina kompromissi – kaikkea ei voi saada eikä kukaan ole täydellinen. Siksi kannattaa listata ylös myös, mitä asioita et missään nimessä parisuhteessasi halua. Se selkiyttää ajatuksiasi myös nykyisen suhteesi tulevaisuuden kanssa.
Parisuhteen aarrekartta auttaa hahmottamaan omia tarpeita
Kun olet tehnyt mitä haluat parisuhteelta ja mitä missään nimessä et -listat, kokeile tehdä parisuhde-aarrekartta! Se toimii samalla tavalla kuin unelma-aarrekartta, mutta nyt etsit, leikkaat ja liimaat vain unelmiesi parisuhteeseen liittyviä kuvia ja tekstejä aarrekarttaasi.
Mieti, millaista elämäsi olisi, jos löytäisit sinulle sopivamman kumppanin. Missä asuisitte, mitä tekisitte vapaa-ajalla? Miten hän koskettaa sinua, missä ja kuinka usein? Mistä keskustelette?
Kun olet tehnyt aarrekartan, tee reiluuden vuoksi myös nykyisestä suhteesta aarrekartta. Leikkaa ja liimaa siihen kuvia parhaista hetkistänne. Missä tilanteessa halusitte toisianne hullun lailla? Missä tilanteissa hän on parhaimmillaan? Milloin hän sai sinut viimeksi nauramaan? Milloin teillä oli viimeksi kivaa?
Parisuhdeterapiassa voi käydä yksinkin. Kokemusta on. Aina ei jaksa valuttaa omia tunteita ystäville – eikä kannatakaan. Joskus hekin väsyvät vuodatukseen, joka ei johda mihinkään.
Tuntemattomalle parisuhdetta analysoidessa itsekin näkee tilanteen eri tavalla. Joskus pitää katsoa kauas, että näkee lähelle. Myös parisuhdeterapeutin antamista kotitehtävistä voi olla apua.
On myös tärkeää sanoittaa omat tunteet kumppanille. Jos hän ei halua kuunnella, suhde ui jo syvällä pohjamudissa. Sama, jos kumppanisi suuttuu sanoistasi – varsinkin jos puhut hänelle kiihkottomasti ja minä-muodossa.
On kumppaneita, jotka aidosti kuuntelevat ja muuttavat tapansa. Et ehkä ole osannut kertoa tunteistasi oikealla tavalla, vaan syyttäen ja vihaisena. Ehkä toinen, kolmas tai kahdeksas kerta menee vihdoinkin perille.
On myös kumppaneita, jotka lupaavat muuttaa toimintatapansa. Niin he muuttavatkin – muutamaksi päiväksi. Sitten asiat jatkuvat kuten ennenkin. Jos mittasi on täynnä, sinun täytyy jossakin vaiheessa päättää, uskallatko erota.
Kun ok on riittävän hyvä, voi itsetuntoa vahvistaa omien harrastusten kautta
Ihmisille, jotka jäävät ihan hyvä -parisuhteeseen, on ominaista rohkeuden puute. ”Ei minulla ole rahaa erota”, ”ero olisi lapsille kauhea asia”, ”en pärjäisi yksin” ja ”ei minua enää kukaan huoli” ovat yleisiä syitä siihen, että jäädään parisuhteeseen, jossa on nälkä.
On totta, että moneen eroon liittyy ikävä. Exä-seksi on ihan normaalia, mutta ei vie parisuhdetta eteenpäin. Kun toinen ei ole läsnä koko ajan, toista kohdellaan kauniimmin. Kun toinen on poissa ja yksinäisyys iskee, muistetaan parisuhteesta vain ne hyvät hetket. Jos muutosta ei ole tapahtunut ennen eroa, harvoin sitä tapahtuu eron jälkeenkään. Kokemusta on.
Lähteminen ihan ookoo -suhteesta vaatii valtavasti tahdonvoimaa ja rohkeutta, jos ”oikeaa” syytä eroon ei ole. Monen varsinkin vanhempaan sukupolveen kuuluvan mielestä ero ilman alkoholismia, perheväkivaltaa ja pettämistä ei ole perusteltu. Samaan miinaan astumme me nuoremmatkin sukupolvet.
Lähteminen ihan ookoo -suhteesta vaatii valtavasti tahdonvoimaa ja rohkeutta, Klikkaa ja TwiittaaJos nainen tai mies päättää jäädä parisuhteeseen, jossa hänellä on jatkuva nälkä, hän voi elää hyvää elämää muulla tavalla. Reissata yksin tai kavereiden kanssa, hankkia kotieläimiä ja harrastaa yksin itselle tärkeitä asioita.
On myös hyvä tiedostaa tyydyttämättömän parisuhteen riski. Kihlström puhuu katseiden kohtaamisesta, siitä, kun joku vihdoinkin katsoo ja näkee.
”On ihminen, joka näkee minut, haluaa kuulla minun tarinani ja minä haluan kuulla hänestä aivan kaiken. Puhumiselle ei tule loppua. Kiima kasvaa kuin salaa hiipivä naisen orgasmi. Sen voima sykkii kehossa eikä mieli halua vastustaa”, hän kirjoittaa Iltalehden kolumnissa.
Onko oikeutta lähteä parisuhteesta, jos haluaa enemmän? Onko pettämiselle oikeutusta? Voiko lasten kodin rikkoa, jos toisella osapuolella on nälkä, yhteyden tarve ja ihon ikävä toisen luo?
Kerro minulle mielipiteesi – väitä vastaan, kerro oma kokemuksesi, jaa tarinasi!
Jos haluat lukea lisää ihmisläheisiä artikkeleita, tilaa blogini suoraan sähköpostiisi! Tilauksen voit tehdä tietokoneella sivun oikeasta ylälaidasta esittelyni alta ja puhelimella esittelyni alta.
Jätä kommentti